Purkka iskee!

Aiheena tällä kertaa Gamu eli lunttaamalla oikealta nimeltään Kacchuu no Senshi Gamu.

Tämä tuli ostettua Ebaystä nimellä Gum (=purukumi), mihin postauksen otsikko viittaa. Hieman ehkä heräteostos, kun en suunnitellut tämän ostoa, mutta ihastuin tuohon kansikuvaan. :o) Tämäkin on Weekly Shonen Jump (sama lehti, jossa Hopeanuoli ilmestyi) ja lehti sisältää Gamun ensimmäisen luvun. Yhteensä Gamussa on lukuja suurinpiirtein 15 ja ne koottiin aluksi kahteen pokkariin ja myöhemmissä painoksissa tungettiin yksien kansien sisään. Tarinaan en ole tätä ensimmäistä lukua pidemmälle perehtynyt. Kiatsu kirjoitti joskus selostuksen koko tarinan tapahtumista, mutta putosin aika nopeasti kelkasta. Muistan sarjan henkilöistä nimittäin vain Gamun nimen.

 

Mitä nyt ensimmäisen luvun perusteella voin sanoa, niin Gamu kertoo viisaista ja koulutetuista koirista, joita yksi shinobiklaani käyttivät aseenaan vihollisia vastaan. Asetelma on vähän sama kuin Ganinissa (Shin Gaiden 2:sta löytyy), missä koirat on koulutettu taistelemaan vihollista vastaan miekoin. Gamussa tämä on viety pidemmälle ja koirat pystyvät kommunikoimaan ihmisten kanssa ja niillä oon muitakin erikoisia kykyjä. Yhdestä tulee mieleen Pokemonien hämmennys-isku, jossa tuijotetaan vastustajaa silmiin, kunnes se menee ihan sekaisin. Tai tuota ainakin epäilen, sillä pyssymies, joka joutui kohteeksi ampuikin tuijotuksen jälkeen toverinsa. Koirien älykkyys ja yliluonnolliset kyvyt johtuvat salaperäisestä lääkkeestä, joka ruiskutettiin aivoihin. Meteor Ginissä on yksi kuva tästä ja vähän parempi selostus:

 Ja vielä yksi kuva tästä tuijotuksesta:

 

Takahashi piirsi tämän noin vuosi sen jälkeen kun Hopeanuolen tarina oli saatu päätökseen eli vuonna 1988. Tyyli on siis vielä hyvin hopeanuolimainen ja eritoten Takahashi on saanut Gamun silmiin eloa ja syvyyttä, josta pidän. Ensimmäinen luku ainakin on hieman raaka ja vaudikas, kun kolme koiraa tuhoavat kokonaisen komppanian. Päiden ja raajojen silppominen on kuitenkin tehty hyvällä maulla, että uskalsin lukea loppuun asti. Erittäin mielenkiintoinen tarina. En tiennyt juonesta paljoakaan ja koirat pääsivät jopa yllättämään minut nokkeluudellaan.

 

Vielä en ole tätä tarinaa hankkinut kokonaisena, melkeinpä odottelen, että tämä joskus suomennettaisiin. Komeilee nimittäin minun top-listan kärkessä.