Kun Shin Gaiden 1:n kohdalla tuntui olevan paljon häikkää painolaadun kanssa ja tarinoitakin on paljon haukuttu keskeneräisiksi tai ennalta-arvattaviksi (osittain kyllä minunkin mielestä, mutta pidän silti paljon Suruviestin viejistä), niin kakkonen oli selvästi edeltäjäänsä parempi: laadussa ei ole mitään valittamista ja Takahashikin on suunnitellut tarinat huolella. Näinpä siis minun mielestäni. Kakkonen sisältää tarinat Karadari Tomon ja Benizakura. Suomalaiseen versioon lisättiin vielä Shin Gaiden Remix:ssä julkaistu tarina Ginga Retsuden Ganin.
Ajattelin lähteä purkamaan tarinoita omaan tapaani alkuperäisjulkaisujen kautta, joten silmätikuksi päätyi tällä kertaa Benizakura, koska tästä minulta löytyy ensimmäinen luku Business Jumpista (BJ). Benizakura ja Karadari Tomon on kummatkin julkaistu BJ:ssa vuonna 2010 ja samana vuonna aloitettiin myös Anju to Jiromarun julkaisu, joten Takahashillaa oli hyvin kiireinen vuosi. Benizakuran ensimmäinen luku on numerossa 15.
Tässä ei mitään ihmeellisempiä värisivuja ole. Sama kansilehti on värillisenä myös pokkarissa (ainakin suomalaisessa) ja taisi olla myös Remix:in kannessa. Toisena värisivuna on tarinan ensimmäinen varsinainen sivu, jossa koirat hyökkäävät Mosan kimppuun. Hopeanuolessa Mosalla ei taida olla valkoista kaulusta, vaikka tässä onkin. Meteor Ginin mukaan Mosa on Madaran tapaan sepelkarhu, jolle tuo valkoinen kaulus kuuluisi, mutta ei taida kummallakaan sitä mangassa tai animessa olla...
Tarinasta voisin sen verran sanoa, että lopulta se oli koskettava. Hieman kammoksuttavakin, kun Benizakuran tajunnan menetys näytettiin myös. Itseäni ainakin hirvittää kuolla hukkumalla. Benizakuran nuoruus oli kerrottu enemmänkin ihmisten näkökulmasta, ja miten he reagoivat Benizakuraan sen kasvaessa: ensin ovat huomioimatta ja sitten haluavat ostaa Benin miljoonilla jeneillä. :o) Benizakura ei oikeastaan "kasvanut" henkisesti taistelijaksi, vaan se osasi ensimmäisestä taistelusta lähtien purra juuri oikeaan paikkaan ilman esimerkkiä tai kokemusta. Benin ajatuksia ei itse paljoa selitelty, joten se tuntui antavan todella tyhmän kuvan Benizakurasta, kun se katselee vain muualle kun sitä isompi koira kävelee ohi.
Tästä selvisi kuitenkin todella paljon taistelukoirien elinkierto aina pennusta vanhukseen ja kuinka Benizakura päätti, että hän ei kuole ihmisten haluamalla tavalla pentujen leluna arvonsa menettäneenä, vaan oikeana taistelijana. Oikeastaan aika kiinnostava tarina, vaikkei minun mielestäni mitenkään syvällinen.
Huomenna sitten postausviikon viimeinen postaus. Sunnuntai kun on pyhitetty lepopäiväksi. Hyvin näköjään jaksoin tämän viikon pakertaa. Huomenna olisi sitten jotain todella mukavaa aiheena. :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti