Kiilusilmäinen hirviö

Esittelen vielä yhden ensimmäisenä saamistani Jumpeista ja vielä ensimmäisen värillisen kohtauksen, minkä näin livenä. :o)

Susiosaan tämäkin kuuluu. Tässä ei ole Hopeanuoli-aiheista kantta, joten en nyt siitä liitä kuvaa, mutta aloitussivu on todella upea. Sekin on itse asiassa vanha tuttu, esiintyy pokkarissa 16, kuten lukukin. Luku alkaa kiilusilmäisen Mugenin ja alamaailman taistelijoiden hyökkäyksellä Noroin kimppuun eli ihan pokkarin 16 alusta.

Tässä on yhteensä 11 kpl puna-ruskea sävytettyä sivua ja yhdeksän mustavalkoista sivua. Täytyy sanoa, että tämä aloitussivu teki minuun vaikutuksen. Varsinkin taustalla seisovat sudet ovat uhkaavan näköisiä, ja punertava tausta ja auringonlaskun värjäämä turkki vain sopivat tähän kuvaan. Sanoisinpa, että kokonaan värillisenä siitä ei olisi tullut edes näin hieno.
Vaikka siitä on jo jonkin aikaa, kun Hopeanuolet olen hankkinut, niin silti niistä voi oppia lisää. Varsinkin, kun en osaa japania, lukemisesta ei tule mitään, joten sitä kiinnittää kuviin paljon enemmän huomiota ja löytää niistä uusia ulottuvuuksia. Vähän typeränä esimerkkinä, niin toisen sivun Noroin kimppuun käymisestä en ole koskaan pokkarissa pongannut Noroita (kuva on sen verran tumma). Sivuilla on myös käytetty värejä luovalla tavalla. Toki koirat on väritetty oman värisiksiin, mutta etualalla olevat tummat hahmot ovatkin yleensä punaisia! Samoin puhekuplien väri muuttuu usein. Pitänee hieman kiinnittää asiaan huomiota jatkossa, jos löytäisin jonkin kaavan siihen. Mutta uskoisin, että puhujan puheensävy vaikuttaa puhekuplan väriin...

Jaa vähän kuikuilin muita tämän luvun sivuja ja vaikuttaa enemmänkin siltä, että tauta vaikuttaa enemmänkin kuin puhujan mielentila. Vaalealla tautalla tumma puhekupla ja tummalla vaalea tai vähän eri sävyinen.

Sanomattakin on selvää, että yksi lemppareistani.

Susikansi

(Pari vanhaa postaustani vähän muokattuna, siksi näin kova kirjoitustahti :o))


Päätinpä nyt esitellä toisen ensimmäisistä ostoksistani ja oman lempparini kansista.

Eli nro 19 vuodelta 1986. Tämä onkin lempparini syystä että muissa kansissa on yleensä vain Gin hyppäämässä sinisellä taustalla, mutta tässä on selvä tilannekuva ja muitakin hahmoja on päässyt esille. Lisäksi Retsugan (?) turkki näyttää kauniilta kuun loisteessa. Värimaailma on myös niin kaunis...


Tämä on julkaistu aivan susiosan alun aikoihin, Jumpeista laskettuna tämä on kolmas luku. Luku alkaa siitä, kun Cross ja pennut on siepattu ja Gin tovereineen saapuu Fuji-vuorelle aina siihen saakka, kun Retsuga hyökkää Kurotoran kimppuun.

Tässä onkin sitten tuttu aloitussivu. Sama on pokkarissakin, mutta tosin eri paikassa. Sama pätee tosin moneen muuhunkin aloitussivuun: luku saattaa olla eri pokkarissa kuin alkuperäinen aloitussivu. Kannessa ja aloitussivulla mainostetaan isolla Hopeanuoli-animea. Anime alkoi itse asiassa pari viikkoa ennen tämän lehden ilmestymistä ja edellisessä osassa (nro 18) olikin enemmänkin animesta, mutta siihen ei laitettu Hopeanuoli-aiheista kantta, mutta kuitenkin värisivuja ja juliste.

Ja kaikkia varmaankin kiinnostaa, että paljonko maksoin tästä pölynkerääjästä. :o) Ebay:stä tuli tilattua ja hinta oli siinä 55 € postikuluineen. Tätä en ole yksinään nähnyt myytävän (parissa paketissa kyllä) sitten viime vuoden syyskuun, vaikka aktiivisesti etsinkin Jumppeja, joten olen iloinen, että tämän silloin ostin.

Moi! Mä oon Maika

Jos nyt vähän esittelisin itseäni, niin tiedätte kuka täällä oikein kirjoittelee.

Olen tosiaan tällä hetkellä 23-vuotias opiskelijatyttö. Tulin jo aikaisemmassa viestissä maininneeksi, että teen gradua ja tämän lukuvuoden aikana pitäisi valmistua maisteriksi. Halusin tieteellisten tekstien vastapainoksi kirjoitella jotain kevyempää, joten päätin kokeilla blogin pitäimistä uudestaan.

Foorumeilta minua ei löydä, huuto.netissä olen myynyt Gingatuotteita nimimerkillä 12northernrose (joka on myös Ebayssä käytössä ja sieltä itse asiassa tulee käyttäjätunnuksen eteen luku 12 vuodesta 2012). Bloggerin nimimerkin tarina onkin sitten mielenkiintoisempi. Omasta nimestäni on vaikea kehitellä lempinimiä (olen siis Marja) ja minua pidetään vissiin sen verrran vakava, että oma nimeni on kelvannut hyvin. Pari vuotta sitten olin samalla kurssilla muutaman saksalaisen kanssa ja yksi heistä kutsui minua kerran Maikaksi. Hän ei sitä sen enempää selitellyt, mutta myöhemmin löysin Arina Tanemuran sarjasta Gentlemen's alliance cross henkilön, jonka nimi oli Maika, joten päädyin käyttämään sitä nimimerkkinä kun en omaa nimeäni halunnut käyttää.

Hopeanuolihistoriastani sen verran, että olen ala-asteikäisenä ensimmäisen kerran Hopeanuoleen tutustunut VHS-muodossa ja taisin olla jo yläasteella, kun leikkaamaton julkaistiin suomeksi. Leikkaamattoman julkaisussa, kuten myös Hopeanuolimangan julkaisussa minulla kävi tuuri, sillä pyörin juuri pari kuukautta ennen tätä Hopeanuolisivuilla, josta kuulin asiasta, joten nämä on tullut heti ilmestyttyään hankittua. Uusimman suomipokkarin olenkin hankkinut Hopeanuolen ensimmäisestä pokkarista lähtien ja samalla on tullut vierailtua enemmänkin foorumeilla ja nykyään ihan päivittäin, mutta minulla ei ole koskaan ollut tarvetta osallistua keskusteluihin ja en usko paljoa kirjoittavanikaan.

Hopeanuolioheistuotteiden keräilystä olen unelmoinut mangojen suomentamisesta asti, mutta en löytänyt itseäni kiinnostavaa keräilykohdetta ja nytkin omistamani varsinaiset oheistuotteet voi laskea yhden käden sormilla. Vuosi sitten löysin Ebaystä Hopeanuolikantisia Shonen Jumppeja myytävänä ja en aikaillut hetkeäkään ja ostin heti kaksi. Ihastuin näihin ja siitä keräily sitten lähti käyntiin. Suurimman osan olen ostanut Yahoo!Japanista ja samalla mukaan on tarttunut muitakin Ginga-aiheisia pokkareita ja lehtiä sekä Takahashin muita töitä. Jumpit ovat varmasti yksi pysyvin asia kokoelmassani, joten lopuksi vielä yksi kuva, jossa näkyy ainakin suurin osa omistamistani Jumpeista:

 

Arpinaama-Gin

Flamewolf esitteli blogissaan GNG:n japanilaista 1. julkaisua ja irtokansien alta paljastu kaikkea mielenkiintoista (yleensä tosin vain minulle). :o) Kävinkin jo kommentoimassa, että kansissa ja sisällysluettelon kohdalla on käytetty lukujen aloitussivuja.

Kannessa ollut arpinen Gin on alunperin julkaistu tämän näköisenä:

Saattaa olla joillekin tuttu. Kun Takahashi ensimmäistä kertaa tuli Suomeen, Traconissa 2011 oli paljon Ginga-ohjelmaa. Itse en ollut paikalla, mutta välillä on noussut esille Ginganäyttelyn antia ja yksi oli tämä sivu.

Taitaa olla ainoa sivu, missä Ginille on piirretty enemmän arpia kuin lopulta tuli. Tämä tosiaan on julkaistu tarinan alussa (ensimmäisen pokkarin aikoihin, Rikin taistellessa Akakabutoa vastaan), joten Takahashilla varmastikin hieman muuttuivat suunnitelmat jossain välissä.

Riki, Riki ja vielä kerran RIKI!

Sain jonkin aikaa sitten Rikin myös japaniksi käsiini, niin pitihän niitä vähän vertailla keskenään.

Ensiksi yhteiskuva: vasemmalta oikealle suomenkielinen RIKI ja japaninkieliset Ginga Densetsu Riki sekä Ginga Densetsu Weed Tokubetsu Hen. Tokubetsu Hen on Rikin ja Weed Gaidenin yhteispainos, joten se on hieman paksumpi eikä sisällä Rikiin värisivuja. Mitään ekstraa ei tässä taida olla, mutta pidän tästä kannen Rikin asennosta. Niin itsevarman oloinen. Lisäksi värimaailma on paljon kirkkaampi.

Katsotaanpa nyt suomalaista ja japanilaista Riki-painosta. Kuvastakin näkee, että japanilainen versio on hivenen isompi. Melkein jätin tarkastelun siihen, sillä pokkarin pienentäminen suomijulkaisua varten selittäisi RIKI-otsikon leikkautumisen ja Akakabuton kuonokin on vähän leikkautunut. MUTTA kuvaa oli muokattu enemmänkin. Akakabuto on suomalaista kantta varten hieman "nostettu", jolloin koko leuka erottuu. Rikiä oli hieman pienennetty samoin kuin tekstiäkin. Joten siinä meni minun syyni tekstin leikkaamiselle, kun Rikiä olisi varmasti voinut tekstin kanssa siirtää vähän alemmas, kun kerran nuo osat ovat liikuteltavissa. Haluttiinko tähän sitten pakolla laittaa oikeaan alakulmaan tuo erikoispainosleima?

Mutta jos vielä palaisin itse RIKIn tarinaan, niin tämä on ehkä hieman kiireellä lopetettu, kuten meinaa aina käydä Takahashille. Mutta karhukoiran vaiston herääminen on toteutettu tässä loistavasti asteittain aina pelkurista, itsensä puolustamiseen ja lopulta ihmisen puolustamiseen. Vaikka Shiron kuolema ja Akakabuton metsästys tuli aika aikaisin, niin pidin siitä viekkaudesta, jolla Akakabuto yllätti metsästäjät kävelemällä omia jälkiä pitkin takaisin. Mutta olin jotenkin odottanut, että Gohee ottaisi Rikin heti koulutukseensa, kun selvisi, että se on oikea karhukoira tämän puolustaessa Daisukea. Ei vaikuta loogiselta, että Gohee viivyttelisi pari vuotta ennen kuin alkaa kouluttamaan takuu varmasti kelpo karhukoiraa. En nimittäin usko, että Gohee olisi sallinut Rikin vapaana juoksentelut, vaikka lopussa ei kerrottu kenen omistuksessa Rikin nyt kolme vuotiaana oli.

Jos vielä spekuloidaan, että miksi Takahashi tällä kertaa lopetti kiireellä, jos lopetti. Ainakin itse elän siinä käsityksessä, että Riki julkaistiin ensimmäisenä Weed Worldeissä, joita ilmestyi viisi kappaletta ja jokaisessa oli yksi luku Rikiä. Riki on todellisuudessa kuuden luvun pituinen, joten pitääköhän tästä päätellä, että Weed Worldeja olisi pitänyt ilmestyä enemmänkin. No, onneksi Takahashi ei lopettanut Rikiä viidenteen lukuun, vaan päätti sen sopivalla tavalla yhdellä ylimääräisellä luvulla, joka päätyi sitten pokkareihin.

5 syytä pitää Gingasta: 1

Tuli tässä mietittyä, että mitkä seikat ovat myötävaikuttaneet siihen, että pidän Gingasta. Syiden keksiminen oli vaikeampaa kuin luulin. Erityisesti sen takia, että Hopeanuoli on minulle tuttu jo lapsuudesta asti. Veikkaisin, että 8-9 vuotiaana olen ensimmäisen kerran Hopeanuoli-animen nähnyt. Joten parempi olisikin kysyä, miksi olen kiinnostunut siitä vieläkin.

Esittelen nyt omia ajatuksiani sekalaisessa järjestyksessä. Ja minulla kun sitä tekstiä tuppaa tulemaan sivukaupalla, kun ajatusvirtaa kirjoittelen, niin listaan nyt vain yhden syyn:

1. Positiivinen fanikunta

En ole millekään foorumille rekisteröitynyt (tai ei ole aktiivisessa käytössä), mutta tykkään kuitenkin lukea keskustelupalstoja ja Kaksoissolassa tulee pyörähdettyä päivittäin.

Seuraan aktiivisesti vain paria sarjaa, mutta olen niihin syvästi kiintynyt, ja olen törmännyt ongelmaan, että Suomessa kaikilla näillä sarjoilla on liian pieni kannattajajoukko, jotta mitään ajatustenvaihtoa voisi edes syntyä. Mainittakoon, että pari kyttäämääni sarjaa ovat amerikkalaisia laatusarjoja. Näitä kuitenkin yleensä katsotaan vain viihteeksi, eikä faniteta, jolloin ryhmäytyminen ja keskustelu jää vähäiseksi.

Gingasta löytyy paljon tietoa ihan suomeksi, ja keskustelut ovat aktiivisia ja asiallisia. Tämä tekee fanittamisesta hauskempaa, kun tietää, että muutkin jakavat samat mielenkiinnon kohteet. Itseään askarruttavat asiatkin saa yleensä helposti selville. Nimittäin tykkään itse kaivella hieman taustoja ja pohtia juonen kulun reaalisuutta ja hahmojen toimia. Samaten eri julkaisut (niin kirjat kuin DVD:t) on helposti saatavilla.

Tämä taitaa olla pienen sarjan iloja, sillä niissä fanijoukko tuntuu olevan tiiviimpi ja paljon omistautuneempi kuin suurenluokan myyntimenestyksissä. Lastenohjelmissa (Hopeanuolen kohdalla tarkoitan alle 13vuotiaita) ongelma on se, että suurin osa katsojista sitten myös on lapsia ja ajatukset ja teksti on sen mukaista. Siitä olen kyllä iloinen, että Ginga-faneista löytyy vanhempaakin porukkaa ja sen verran fiksua, että osaavat pitää suusta kiinni, jos ei ole mitään positiivista sanottavaa. Toki negatiivistakin saa olla, kunhan on edes jotenkin perusteltua.

Yksi seuraamistani sarjoista on Criminal Minds, jota olen katsonut ensimmäisestä jaksosta asti ja nyt pari vuotta tiiviimmin. Nyt mennään siis jo kaudessa 8. Foorumilla (englanninkielinen), jota seurasin, oli vuosi sitten mahtavia keskusteluja rikollisen ajatuksista ja syistä; samanlaista profilointia kuin sarjassa. Tämän kauden aikana foorumin jäsenet ovat kuitenkin käyttääneet hirveästi energiaa haukkuakseen näyttelijävalintoja ja toistamalla uudestaan ja uudestaan, että ensimmäiset kaudet olivat paaljon parempia kuin nykyiset. Väsyin siihen ja enpä siellä ole enää käynytkään.

Lyhyesti esitettynä sillä on suuri merkitys, mitä muut ajattelevat harrastuksistasi ja sillä, mitä palautetta tai tukea saat muilta, on yhtä suuri merkitys kuin itse sarjalla, mitä seuraat.

Weekly Shonen Jump

Tulen varmasti puhumaan Jumpeista vielä monessa postauksessa, kun kerran kokoelmani keskittyy pitkälle vain niiden hamstraamiseen, joten tässä hieman perustietoa Jumpeista:

Hopeanuoli julkaistiin aluksi viikoittain ilmestyvässä Weekly Shonen Jump -lehdessä (Suomalais-japanilaisittain tämä kirjoitettaisiin kai oikeaoppisesti Shuukan Shounen Jump, mutta olen tottunut kirjoittamaan nimen kokonaan englanniksi.) vuosina 1983-1987. Kyseessä ei ole mikään Aku Ankka, vaan 18,5 cm x 26 cm x 2 cm -kokoinen, pari sataa sivua sisältävä yhteispainos eri sarjojen uusimmista luvuista. Hopeanuolen aikoihin lehdessä julkaistiin myös monia tunnettuja ja vähemmän tunnettuja sarjoja, kuten Dragon Ball, Saint Seiya, Captain Tsubasa, Kinnikuman ja City Hunter.

Hopeanuolta julkaistiin yhteensä 163 lukua, jotka olivat noin 20 sivun mittaisia ja jokaisessa oli oma "kansisivu" tai "luvun aloitussivu" (en tosiaan tiedä miksi sitä kutsutaan). Myöhemmin pokkareiksi koostettaessa lukuja yhdistettiin, jolloin kaikkia lukujen aloitussivuja ei painettu.

Sarjojen paikka lehdessä vaihteli lukijaäänestyksen mukaan joka kerta, Mikäli jokin sarja oli muita suositumpi, se pääsi useammin lehden kanteen ja sivuja saatettiin julkaista värillisinä. Sivut saattoivat olla kokonaan värillisiä, jolloin ne painettiin hienommalle paperille, tai puna-ruskea-sävytettyjä, joihin käytettiin karkeaa paperia normaalien mustavalkosivujen tapaan. Jälkimmäinen tapa oli selvästikin käytetympi (ei taida olla enää tapana?). En oli vielä nähnyt, että koko luku oltaisiin julkaistu kokonaan värillisenä, vaan yleensä pari ensimmäistä sivua, ja sen jälkeen on jatkettu puna-ruskea-sävyllä.

Hopeanuoli pääsi Weekly Shonen Jump:in kanteen yhteensä kuusi kertaa. Nämä olivat yleensä jonkin saavutuksen kunniaksi: 1. luku, 50. luku, 100. luku ja animen alkamisen kunniaksi. Värisivuja löytyy laskujeni mukaan 21:stä luvusta, joista kolmessa oli Ginga-aiheinen kansi. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että kolmessa Gingakantisessa Jumpissa ei ollut värisivuja.

Keräilyni on tosiaan niin pitkällä, että lähes kaikki Gingavärisivulliset Jumpit löytyvät minulta sekä olen kerännyt joistain kiinnostavista kohtauksista osia. 45 kpl pitäisi laatikoista löytyä. :o)

Uusi alku

Tervehdys!

Kesän hiljaiselon jälkeen iski taas innostus kirjoitella kepeämpiä aiheita, jos vaikka gradustressi lähtisi tällä. :o)

Vuoden vaihteesta alkaen olen pitänyt yllä Ginga-blogia, GingaOriginal, joka on keskittynyt Gingasaagan alkuperäisjulkaisuihin. Tämä blogi on tosin nyt vain minun luettavissa, mutta varmasti joitain postauksia tulen kopioimaan tännekin. Samoin osassa kuvissa tulee olemaan vanhan blogini osoite, jotteivät kuvat kauaksi karkaisi.

Olen jonkinlainen Hopeanuolifani. Hopeanuolen suomentamisesta asti olen tunnollisesti hankkinut jokaisen Takahashilta ilmestyneen osan, ensin Hopeanuolta, nyttemmin Weediä. Oheistuotteista en kuitenkaan ole ollut kiinnostunut, eikä niitä nyt muita löydykään kuin lasinaluset Gin ja Riki. Syyskuussa 2012 satuin kuitenkin löytämään Ebaystä myytävänä Hopeanuolen alkuperäisjulkaisuja, Weekly Shonen Jump:eja. Kolme oli silloin myynnissä, joista kaksi sitten ostin ja siitä asti olen ollut innoissani näistä vanhuksista. :o) (vanhempia kuin minä...) Aktiivisella etsinnällä olen jo näinkin lyhyessä ajassa löytänyt enemmän kuin osasin kuvitellekaan. Yritän kerätä itseäni kiinnostavia kappaleita, mutta välillä tulee heräteostoksiakin tehtyä. Niistä sitten lisää myöhemmin.

Yoshihiro Takahashille kunnia hänen upeasta taiteestaan.

 

Kirjoittelen tätä blogia omaksi iloksi, mutta pohjalla on myös halu jakaa tietoa kaikille kiinnostuneille. Odotan innolla mitä tuleman pitää.