Hakugin no Teiou

Japaninkielen hallintani rajoittuu suurimmaksi osaksi merkkien tunnistamiseen eli en oikeasti "lue" japania, vaan jos eteen laitetaan Ginga tai Yoshihiro Takahashi japaniksi kirjoitettuna, pystyn ne tunnistamaan. Mutta yritän parhaani "kuvalukea" tarinaa.

Yamato ja Ryou

Kansi

Ennen Hopeanuolta Takahashi oli jo aloittanut toisen koirasarjakuvan: Shiroi Senshi Yamaton. Yamato oli selvästikin suosittu ja koiratarinat tuntuivat kiinnostavan japanilaisia, että Yamatosta julkaistiin vielä kaksi lyhyttarinaa päätarinan vielä jatkuessa. Toinen Yamaton lyhyttarina on nimeltään Hakugin no Teiou. Englanniksi Google translaattori käänsi tämän Emperor of Silver Blaze (= Hopean hohteen keisari). Tästäkin olen hankkinut lehtiversion, mutta tarina löytyy Gingapedian mukaan myös Ama Takeru Tokin kolmannesta osasta. Hakugin no Teou on julkaistu alunperin Monthly Super Jumpissa vuonna 1983 helmikuussa. Mikä minulla kiinnitti silmään, niin tässä on Yamato päässyt kanteen ja pari ekaa sivua ovat värillisiä. Tarinassa on yhteensä 35 sivua.

Juoni:
On talvi ja aikamoinen lumimyrsky. Koiranulkoiluttaja törmää ulkona kahteen mieheen ja näiden kolmeen dobermanniin. Dobermanneilla on vielä todella vakuuttavat piikkipannat kaulassa, joten ilmankos tämä koiranulkoiluttaja pelästyy näkyä. Alla vielä sivut tästä:

Sitten tapahtuukin aikahyppy Yamaton ja tämän omistajan Ryoun kotiin. Kaksi poliisia on saapuneet varoittamaan hyökkäyksistä koirien kimppuun, joissa koirilta on löytynyt outoja viiltohaavoja ympäri ruumista. Eivät kuitenkaan tunnu pitävän tapahtumia vakavana.

Hayate (Yamaton veli; valkoinen koira, jolla vasemmassa silmässä arpi) ja tämän omistaja Kenichi ovat tarpomassa lumihangessa vastatuuleen (pullo kourassa :o)), kun törmäävät samoihin miehiin ja heidän dobermanneihinsa. Kenichi ja Hayate eivät kuitenkaan peräänny uhkaavaa näkyä, vaan Hayate hyökkää kaksipäisellä teräaseellaan yhden dobermannin kimppuun ja sivaltaa tältä korvan. Toinen miehistä kutsuu koirat takaisin ja lähtee juoksemaan pakoon. Toisella miehellä taas on miekka mukana ja yrittää sillä huitoa Hayatea, kuitenkaan osumatta.

Kenichi käy Ryoun luona kertomassa kohtaamisesta, ennen kun menee kotiinsa odottamaan Hayaten paluuta (Lähti varmaankin seuraamaan kaksikkoa). Kello on jo yhdeksän ja taivas on pimeä, kun Hayate tulee kotiin pahoin haavoittuneena. Ryou ja Yamato tulevat paikalle ja Yamato nuolee Hayaten haavoja. Kenichi on raivoissaan koiransa kohtelusta ja lähtee Hayaten näyttäessä tietä kostoretkelle. Yamato ja Ryou päättävät seurata heitä.

Dobermannien omistajat löytyvät syrjäisestä mökistä. Heillä on myös yksi mies sidottuna sekä koiria häkeissä. Dobermannit huomaavat Yamaton ja muut, joten poikien täytyy toimia nopeasti. Jollain konstilla he saavat tukin tai ison polttopuun heitettyä mökin ikkunasta sisään miesten yllätykseksi. Ryou huutelee uhkauksia miehille, jolloin nämä päästävät dobermannit vapaaksi. Yamato ja Ryou juoksevat kauemmaksi mökistä metsän siimekseen, missä Yamato haastaa dobermannit taisteluun.

Kenichi ja Hayate olivat piilossa lumikasan takana ja suuntaavat mökille roistojen seurattua dobermanneja metsään. Kenichi vapauttaa vankina olleen miehen. Ryou valmistautuu metsässä puukalikan kanssa tappelemaan näiden kahden roiston kanssa. Vankina ollut mies kuitenkin tulee väliin ja kolkkaa nämä roistot maahan.Yamato on saanut Ginin tyyliin dobermannin takajalasta otteen ja heittää tämän parin pyöräytyksen jälkeen puuhun, mihin dobermanni jää roikkumaan kaulapannan piikkien iskeytyessä puuhun kiinni. Yamato on kuitenkin pulassa, kun jäljellä olevat kaksi dobermannia hyökkäävät vastakkaisista suunnista. Hayate tulee apuun ja viiltää dobermannien kaulapannat irti. Yamato saa tällöin dobermannin kaulasta kiinni ja pyörimällä kaulan ympäri viiltää sitä pahasti. Dobermannit jäävät uikuttamaan lumeen, kun muut kyläläiset ehtivät apuun. Tarinan lopussa Ryou ja Kenichi saavat vielä kunniakirjat pelastusoperaatiostaansa, jonka pojat hieman noloina vastaanottavat.

Oman mielipiteen tarinasta voidaan kiteyttää yhteen sanaan: tykkäsin. Yamatoon en ollut ennen tätä mitenkään perehtynyt, mitä nyt jotain perustietoa tiesin. Tarinassa oli kuitenkin vähän henkilöitä, joten tätä oli helppo seurata. Juoni oli hyvin yksinkertainen ja aika realistinen. Koska päähahmot on otettu Shiroi senshi Yamatosta, niiltä löytyi omat luonteenpiirteensä, eivätkä henkilöt jääneet mitenkään pinnallisiksi. Kenichistä tuli tarinan pohjalta hyvin suomalainen kuva jöröstä metsämiehestä, joka on kenties hieman äkäinen, mutta silti hyväsydäminen. Ryou on taas se mukava naapurin poika, joka on aina valmiina auttamaan pulaan joutuneita.

Dobermannit oli todella hienosti piirretty ja todella "aidon" näköisiä ja pelottavia. Sen, että koirat eivät puhu sarjassa, tiesinkin jo entuudestaan. Yamaton huolenpito Hayatesta nuollessa tämän haavoja oli minulle tarinan hellyyttävin kohtaus.