Hopeanuoli ja Yamato Android-puhelimeen

Minulta löytyy Samsungin älypuhelin, jossa sain tämän toimimaan. Muun merkkisistä puhelimista en osaa sanoa, joten kannattaa kokeilla itse, jos vaikka tärppäisi. iPhonelle on olemassa enemmänkin sovelluksia ja nämä taitavat kaikki olla maksullisia, mutta nyt löysin ensimmäistä kertaa jotain omassa puhelimessa toimivaa.

Google Play -kaupasta löytyi Hopeanuolen ja Shiroi Senshi Yamaton mangat sovelluksena (Linkki nettisivulle). Kaikista parasta tässä on, että ensimmäinen osa on kummassakin ILMAINEN! Muiden osien hinta on 1,15€ kappaleelta. Nämä oli näköjään jaettu vielä pienempiin osiin kuin pokkareihin, joten ensimmäinen osa Hopeanuolta on vain neljäs osa ensimmäistä pokkaria.

Kirjoitin kaikille kaltaisilleni poropeukaloille selvät ohjeet, miten nuo sovellukset löytää.

Sovellukset saa näkymään näin:
1. Mene kännykässä sovelluksista (Google) Play-kauppaan
       - Sovellus on valmiiksi asennettuna kännykässä. Ensimmäisellä kerralla siihen joutuu tekemään tunnukset.
2. Kirjoita yllä olevaan hakukenttään: ginga nagareboshi gin (myös Yoshihiro takahashi toimii)
3. Haun tuloksena pitäisi tulla kolmisen kymmentä hakutulosta, joista yhdessä lukee hinnan kohdalla: ilmainen
4. Klikkaa sitä ja pääset sovelluksen tietosivulle. Painamalla asenna-painiketta sovellus latautuu puhelimeen.
        - Hyväksyt vielä sovelluksen ehdot, niin lataus alkaa.
5. Kun lataus on valmis, sovellus aukeaa joko suoraan tai klikkaamalla vastatullutta  hopeanuoli-pikakuvaketta puhelimen näytöltä
        - Tekstit ja kysymykset ovat sovelluksessa japaniksi, mutta ei kannata panikoida. Ohjelman kysyessä oikeanpuoleinen vastaus on kielteinen ja vasemmanpuoleinen myönteinen, kuten Suomessa.
6. Jos et ole aikaisemmin ladannut muita kirjoja, sovelluksen ensimmäiseen kysymykseen myönteisesti vastaaminen johdattaa sinut Androbook-sovelluksen sivulle. Asenna myös tämä sovellus. Sitä tarvitaan kirjan lukemiseen.
7. Pääset (tai mene) takaisin hopeanuoli-sovelluksen etusivulle. Tälläkin kertaa ohjelma kysyy jotain japaniksi. Vastaamalla myönteisesti kirjan lataus vissiinkin viimeistellään.
8. Nyt kirjaa pitäisi pystyä lukemaan. Lukusuunta on japanilaisittain oikealta vasemmalle.

Yamato-sovellus ladataan samalla kaavalla. Sovellusta ei kuitenkaan löydy Play-kaupasta latinalaisilla kirjaimilla etsittäessä, joten itse löysin sovelluksen menemällä hopeanuoli-sovelluksen tietosivulle, mistä lataus alkoi, ja rullasin sivua alas kohtaan missä ehdotellaan samanlaisia sovelluksia. Tältä listalta pitäisi löytyä myös yksi ilmainen osa eli ensimmäinen osa. Itselläni osa ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä listalla, joten kannattaa olla tarkkana, mitä painaa.

Sovellukset eivät ole mitenkään ihmeellisiä, vain digitaalisia kopioita japanilaisista pokkareista. Sovellukset ovat kuitenkin hyvälaatuisia ja ainakin itselläni sivut latautuvat hetkessä, joten näitä oli mukava selata. Parasta tässä on, että näinkin vanhoista sarjoista on tehty sovellukset ja nyt sain jotain Gingamaista omaan puhelimeeni. :o)

Edit. 11.1.2014

Tältä nuo sitten näyttävät:

 

 

 Kellastumista ei tietoakaan. :o)

Joskus Gin on aivan ylisöpö...

En ole paljoa ehtinyt tänne kirjoitella, vaikka olisin halunnut. Yritän nyt saada graduakin eteenpäin. Toiveissa olisi vielä tänä keväänä ehtiä muutakin tehdä...Loppu kuukausi menee minun osaltani lomaillessa 300 kilometrin päässä Gingasta, joten blogissa tulee olemaan hieman hiljaista. Pari postausta minulla on viimeistelyä vailla valmiina, joten jos eksyn tänne, niin yritän saada ne valmiiksi.

Tänään oli minun osaltani mahtava päivä, joten ajattelin piristää tämän lukijoita söpöllä Ginin kuvalla.

Olen itse asiassa miettinytkin, miksei Takahashi ole tehnyt GNG:iin realistisia piirroksia koirista. Silmien muuttaminen tekee jo paljon. Yamatosta olen nähnyt yhden ja uusimmista julkaisuista Lassiessa löytyy sekä Weedissäkin taisi olla Meristä (tai tämän äidistä?) jossain pokkarissa. Nyt sitten löytyi Ginistäkin. Ei ehkä mikään onnistunein kuva (takaruumiissa on jotain pielessä), mutta Ginin ilme saa minut hyvälle tuulelle.

Shonen Jumpista tämäkin, olisikohan ollut nro 21 vuodelta 1985. Benizakuran tapaamisen aikoihin ilmestynyt.

Pitää vielä hehkuttaa tuota Shiroi senshi Yamato -sarjaa. Ostamani Yamaton 4. julkaisu saapui viime viikolla ja tätä on sitten ihasteltu. Olen päässyt "lukemisessa" vasta puoleen väliin ja sormet syyhyää, että saisin lukea tämän loppuun. Sarjasta löytyy todella monta mielenkiintoista hahmoa, niin ihmisistä kuin koirista, ja sarja ei tosiaankaan ole ennalta-arvattava. Kyllä huomautettavaakin löytyisi, mutta myös sellaisia pieniä yksityiskohtia, joita olisin halunnut nähdä Hopeanuolessakin. Voi olla, että tulen palaamaan tähän sarjaa vielä useammankin kerran.

Kuinka minä sen DVD-boksin sain

Aaronin postauksesta sain inspiraatiota paljastaa oman tarinani Hopeanuolen leikkaamattomasta DVD-boxista. Oikeasti olen nyt lomailemassa kotosalla, niin tämäkin innosti minua hieman muistelemaan menneitä.

Tänään tuli kuluneeksi 10 vuotta boksin julkaisemisesta. Tämä ei silloin minua hetkauttanut, sillä en ollut aktiivinen netissä surffailija, enkä vielä tiennyt miten Hopeanuolen animea oltiin sörkitty. Vuosi ehti jo vaihtua, kun netistä tästä boksista sain vihiä. Joku muistikuva minulla on tapahtuneesta, että katsoin jotain kautta (ei ollut YouTube) pätkiä poistetuista kohtauksista japaniksi ja päätin hankkia sen boksin. Videot olin käynyt läpi tiuhaan tahtiin ja repliikit olivat syöpyneet mieleeni, sillä sarja oli tehnyt minuun tuolloin jo lähtemättömän vaikutuksen.

En kuitenkaan voinut mennä vain kauppaan ja palata tämä kourassa takaisin. Vuosi oli tosiaan 2004 ja olin yläasteella. DVD:t olivat vasta tekemässä tuloaan eikä meillä kotona ollut DVD-soitinta tai edes yhtäkään levyä valmiina. Siihen aikaan tietokoneetkaan eivät pystyneet soittamaan DVD:itä, joten boksin ostaminen olisi ollut täysin turhaa.

Säästäväisenä tyttönä minulla oli rahaa tilillä säästössä yli 500 euroa, eikä mitään suunnitelmia noiden varalle. Kerrotaan vielä taustaksi, että oman pankkikorttini olen saanut vasta päätettyäni lukion, niin ei sitä rahaa paljoa ole tuhlailtu, kun on pitänyt maksaa sillä rahalla, mitä lompakosta on löytynyt. En tiedä, miten sain äitini vakuutettua ostamaan minulle oman telkun ja DVD-soittimen, jonka sitten maksaisin omista rahoista takaisin. Näin kuitenkin kävi ja parissa päivässä huoneessani seisoi pieni parinkymmenen tuuman televisio ja DVD-soitin, joka näytti varsin ohuelta verrattuna laatikkomaisiin videokoneisiin. Seuraavana päivänä ryntäsin vielä Anttilaan ja ostin tämän havittelemani boksin. Boksi oli vielä myynnissä alkuperäisellä hinnalla, mikä taisi olla 80 euroa. Silloin se ei tuntunut pahalta, mutta olen ihmetellyt miten olen raaskinut noin kalliilla DVD:itä ostaa. Varsinkin kun nykyään odottelen leffojen ja sarjojen kohdalla, että julkaisun hinta on tippunut puoleen ennen kuin ryhdyn harkitsemaan sen ostamista.

Tuo päivä ja ostotilanne on hyvin muistissa lähes 10 vuoden jälkeenkin. Oli se tietysti yläasteikäiselle suuri juttu päättää itse, mihin rahansa kuluttaa. Kuittiakin säilytin lompakossani musteen haalistumiseen asti, ennen kuin uskalsin heittää sen pois. Tuntuu, että minkään muun boksin takia en olisi hommaan edes ryhtynyt. Hopeanuoli on ollut minulle tärkeä jo tuolloin, vaikka vasta mangan suomentamisesta on alkanut varsinainen sarjan fanitus minulla. Boksin katsoin läpi siinä kahden päivän sisällä, kun sattui olemaan hiihtoloma ja sen jälkeen sitä on tullut useasti katsottua.

Boksi löytyy leffahyllyltä ansaitulta "ensimmäiseltä" paikalta. Tämän historiallisen tapahtuman takia meille on kotiin jäänyt tapa, että DVD-hylly sijaitsee minun huoneessani, vaikkakin televisio ja videot, joista emme ole raaskineet luopua koskaan, löytyvät olohuoneesta. DVD-soitimenkin jätin kotia, kun muutin omaan asuntooni ja hankin itselleni tujumman vehkeen tilalle. :o)

Mutsun valtiaat vastaan todelliset huskyt

Onko kukaan miettinyt Mutsun valtiaiden väritysten todenperäisyyttä? Tai millainen suhde heillä on toisiinsa? 360 koiran lauman johtaminen neljän tasa-arvoisen pomon voimin vaatii vahvaa luottamusta muihin ja yhteistyöhalua. Miten tämä oikein heiltä onnistui?

Minua tämä on kiinnostanut jo pitkään. Eritoten, kun Meteor Ginissä kerrotaan näiden olevan veljeksiä. Tämä tuntui oudolta, sillä animessa, kuten mangassakaan heidän veljessuhdetta ei mitenkään korostettu. Tarkeimmin miettien, heidän sukulaisuutensa selittäisi sen, miksi he luottavat toisiinsa ja kykenevät toimivaan yhdessä. Vaikka he eivät rekeä vedä, he vetävät yhtä köyttä ja liikkuvat kohti samaa päämäärää: saada lisää valtaa.

Ulkonäössä näillä ei tunnu olevan mitään yhteistä, kun taas Hopeanuolen kuuluisimmat veljekset, Hornanhurtat, eroavat melkeinpä vain väritykseltään, joten yksi korva tai silmä ovat parhaimmat tuntomerkit, millä erottaa kait toisistaan. Mutsun valtiaille puolestaan on vaikea löytää heitä kaikkia yhdistävää tekijää. Rotu ja nimien alkuperä (vanhoja japanilaisten kuukausien nimiä) jäävät minun silmissäni ainoiksi todisteiksi heidän sukulaisuudesta.

Googlella lähdin etsimään huskeille todellisuuden vastineita ja kuten arvata saattaa, niin tuhoon tuomittu suunnitelmahan se oli. :o) Takahashi oli ottanut enemmänkin vapauksia suunnitelleessaan Uzukin ja Hazukin kasvonaamiot, joten vastinetta oli vaikea löytää. Yritin enemmänkin etsiä luonteeltaan sopivan oloista koiraa kuin väritykseltään täydellistä kopiota. Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu siperianhusky.net:in sivuilta, mistä tuli ahnehdittua myös perustietoa rodusta. Yksityisiin kuviin olen jakanut vain linkin sivulle. Viimeisen kuvan alkuperäisestä lähteestä ei ole tietoa. Animekuvat taas on GingaBoardin Free Image Gallerystä.

Siperianhuskeille on sallittua kaikki värit puhtaan valkoisesta eri ruskean ja punaisen väreihin, kuten myös sysimustaan. Olennaista siperianhuskeille on huomiota herättävät kuviot pään alueella. Mitään kriteerejä kuvioilla ei kuitenkaan ole.


Kisaragi

Kisaragi on Mutsun valtiaista se "tavallisimman" näköinen ja muistuttaa eniten oikeita siperianhuskeja. Silmien päällä olevat isot "laikut" ja siniset silmät ovat Kisaragin tuntomerkit. Kisaragi on ykköspomo, jota muut eivät kuitenkaan pelkää tai näe vastustajana. Hän on ansainnut toisten kunnioituksen ehkä enemmänkin rauhallisen asenteensa ja taktikoimistaitojensa avulla.

 

 

Minazuki

 

Pieni ja ketterä on mielikuva, joka minulla on Minazukista (ei taida kylläkään olla niin pieni). Huskien kuvia katsellessa tulin siihen tulokseen, että Minazuki on pohjaväriltään valkoinen ja selässä on iso musta laikku, kun tälläisiä versioita huskeista löysin. Valkoisten huskien kuvitellaan olevan muun värisiä huskeja arempia, mitä en nyt yhdistäisi Minazukiin... Ei tietystikään ole ensimmäisenä äänessä ja enemmän antaa veljiensä hoitaa sotimisen. En kuitenkaan epäilisi, etteikö Minazuki uskaltaisi puolustaa itseään ja muita tarpeen tullen.

Uzuki

Otsan ja poskien kautta menevää valkoista rengasta en yhdeltäkään huskilta löytänyt. Lähdin sitten metsästämään silmien ylle pyöreitä täpliä ja Uzukille löytyi hieno vastine tästä. Uzuki on johtajahahmo ja sanoisin, että ankaramman ja jämäkämmän oloinen kuin Kisaragi. Ei ole kuitenkaan itsekeskeinen tai huomionhakuinen. Sanoisin, että asemaansa tyytyväinen ja itsetietoinen hahmo.

Hazuki

Hazukin kuviointia en usko tuollaisenaan koskaan löytäväni. Siperianhuskeilla kuono on yleensä valkoinen, joten käänsin pään värit toisipäin ja etsin yhtä vaikuttavan näköistä maskia mistä sitten alin kuva valikoitui silmiensäkin takia. Ulkonäön perusteella Hazuki voisi olla pelottava ja vähän uhmakaskin, mutta näin ei Takahashi ole ajatellut. Hazukista ei tule mitään erityisiä luonteenpiirteitä mieleen. Ottaa muilta valtiailta käskyjä, mutta ei kuitenkaan paljoa omatoimisesti tee. Perus pomo ainesta: laumaansa Hazukilla on auktoriteettiä ja hyökätessä löytyy joukkojensa kärjestä. Enemmän toimija kuin ajattelija tyyppi.