Ehdinpäs jotain tännekin kirjoittamaan. Blogi ei ole suinkaan kuollut, vaan minulla on kädet täynnä gradusta stressaamista, ettei paljoa ole tullut Gingaa mietittyä. Voin luvata, että sama meno jatkuu koko kevään ajan. Kuvia olen taas nappaillut, joten voi olla, että blogi pysyy niiden avulla pystyssä. :o)
Seuraavasta tekstistä paistaa hyvin läpi, että olen hieman vanhempi Gingalukija (23v.) ja odotan seuraamiltani sarjoilta esteettisyyden lisäksi myös sisältöä, jotta niistä pitäisin.
Gingasaagasta olen enemmän Hopeanuolen kuin Weedin ystävä. Ihan blogini nimeä miettiessä päädyin Hopeanuoliblogiin, suurimmilta osin sen takia, että halusin mahdollisimman suomalaisen nimen blogilleni ja Gingablogi ei sopinut tähän logiikkaan (ja muuhun mielikuvitus ei tuolloin riittänyt). Tiesin myös, että suurin osa höpinöistäni tulee liittymään Hopeanuoleen ja niin on tähän mennessä käynytkin.
.jpg)
Weediä olen seurannut koko suomennoksen ajan ja monta kertaa olen ostanut pokkarin heti ilmestymispäivänä. En kuitenkaan ole tykästynyt sarjaan samalla tavalla kuin Hopeanuoleen. Tämä menee vähän nostalgian piikkiin, mutta yksi syy on varmasti, että minulla ei ole mitään erityisiä muistoja GDW:stä ennen suomentamista. Weedistä olin kuullut joskus leikkaamattoman Hopeanuolen julkaisun tienoilla, kun jopa vähän pyörinkin netissä etsien Hopeanuolesta tietoa. Tarina kuulosti silloin kiinnostavalta, mutta Weedistä ei ollut silloin vielä ilmaantunut animea ja pelkkien spoilerien lukeminen ei innostanut minua, joten Weediin tutustuminen jäi siihen.
Animen julkaiseminen tästä pari vuotta myöhemmin jäi minulta hyvin pimentoon. En muista mitä kautta tästä sain tietää, mutta julkaisemisesta oli kulunut jo useampikin vuosi, kun joku kesä Youtubesta katsoin jaksot rosoisella kuvanlaadulla. Sen jälkeen ei tehnyt mieli katsoa sarjaa enää toistamiseen. Pokkarien suomentaminen innoitti lainaamaan levyjä kirjastosta, mutta vieläkään en ole saanut hankittua Weed-animea omakseni, vaikka boksit ovatkin halpoja nykyään. Itse asiassa mietin enemmänkin ostavani uudestaan Hopeanuolen leikkaamattoman boksin, kun omani pahvikannet ovat kolhiintuneet ja olen boksia vähän teippaillutkin sieltä täältä.
Myöskään Weedin tarina ei innosta samalla lailla kuin Hopeanuoli. Hopeanuoli-pokkarin saatuani käsiin luin sen yleensä neljä kertaa kuukauden aikana, ennen kuin sain siitä tarpeeksi. Weed-pokkarin luen yleensä kerran ja unohdan sen kuukaudeksi paperipinon alle, ennen kuin se päätyy kirjahyllyyn. Viimeisimmät pokkarit olen sentään jopa kahdesti lukenut, mutta kauaksi jäädään Hopeanuolen takaisesta lukutahdista. Tällä hetkellä en oikeastaan ole kiinnostunut kenenkään hahmon liikkeistä, sillä minulla ei ole yhtään lempihahmoa Weed-sarjassa, kun taas Hopeanuolessa niitä on useampikin ja Riki näistä kaikkein kiinnostavin. Useammassakin sarjassa olen kiinnostunut vähäeleisiin hahmoihin, jotka eivät paljoa paljasta ajatuksiaan ja tunteitaan, mutta jotka ovat myös karismaattisia ja kokeneita. Paras esimerkki tästä olisi Inuyashan Sesshomaru, johon tykästyin kovasti sarjan luettuani. Myös älykön roolia vetävät hahmot kiinnostavat minua, esimerkiksi Criminal Mindsin Dr. Spencer Reid oli sarjan alkukausina yksi kiinnostavimmista tv-hahmoista, joita tiesin. Vähän hyppäsin aiheesta, mutta tällaisia hahmoja ei löydy Weedistä ainakaan minun makuuni. Jerome tai Tesshin olisivat lähellä "kriteerejäni", mutta pidän kumpiakin liian yksiulotteisia, "yhden tarkoituksen"-hahmoina, joita Weedissä vilisee. Enkä koskaan ole päässyt kunnolla sisälle näiden ajatusmaailmaan. Jouji on myös kiinnostava, mutta harmittavan vähän sillä on osaa koko sarjassa. Aioin silti hankkia tulevat Weedit ja odottelen, kun saadaan lisää hahmoja kuvioihin, että löytyisikö niiden joukosta enemmän minun tyylisiäni hahmoja.
Jos nyt vielä sanoisin sanasen Takahashin kehittyneestä tarinankerronnasta. Tykkään paljon kummastakin piirtotyylistä, mutta kerrontatyyliltään Hopeanuoli vie kyllä voiton. Yksi muutos, mistä en ole tykännyt Weedissä, on kertojan roolin kasvaminen. Vaikka kertoja vie tarinaa sulavasti eteenpäin, niin joissain kohdissa tykkäisin itse miettiä hahmojen motiiveja ja syitä teoilleen ja sanoilleen, mutta yleensä kertoja "paljastaa" taustat reaktioille. Tästä näkökulmasta minulla on paljon syvällisempi suhde Hopeanuoleen kuin Weediin, joista jälkimmäisestä on tullut minulle enemmänkin viihdettä, jonka aikana voi heittää aivot narikkaan. Hopeanuolen tarinan aikana saatoin palailla osia taaksepäin ja kehitellä itse hahmojen persoonaa, joka sitten korjaantui tai täydentyi tarinan aikana (Inuyashassa on itse asiassa sama juttu). Weed on juoneltaan, rakenteeltaan ja teemoiltaan Hopeanuolta onnistuneempi ja hahmokaarti on paljon laaja-alaisempi Hopeanuoleen verrattuna, mutta sarja ei ole onnistunut tekemään minuun syvällistä vaikutusta.
