Vuosi takana yhteistä aikaamme

Äkkiä tuli blogille vuosi täyteen. Itse asiassa luulin aloittaneeni vasta syyskuun lopulla, mutta pitää nyt merkintöjäni uskoa. Tosin tämä kävi sopivasti, kun juuri viikonloppuna tuli syötyä syntymäpäiväkakkua pitkästä aikaan. Sovitaan, että yksi kakkupala oli tarkoitettu blogini kunniaksi, niin selviän tältä vuodelta leipomiselta. :o)

Vuosi on mennyt aika leppoisissa merkeissä blogin osalta. Vuoden sisällä olen joutunut tekemään suuria päätöksiä alkavan urani kannalta, kokeillut siipiäni ulkomailla ja solminut useampiakin hyvin tärkeitä ystävyyssuhteita. Olen huomannut, että muut kiireet ovat aika ajoin syöneet aikaa blogiin kirjoittamiselta, mutta en ole katunut blogini aloittamista. Varsinkin nyt tuntuu, että aika ei riitä millään kirjoittamiseen, vaikka aiheita olisi moniakin odottamassa.

 

Bloggaamisen olen aloitanut alunperin itseni takia: halusin saada jonnekin ajatuksiani esille ja asioiden ylöskirjoittaminen ja pohtiminen ovat minulla olleet aina tapana käsitellä minua vaivaamia asioita ja tunteita. Kirjoittaminen on minulle myös jonkinlaista terapiaa, jolla olen saanut ajatukset järjestykseen ja minua vaivaamat mietteet pois häiritsemästä keskittymistä. Vuosi sitten ajatukseni pyörivät enemmänkin Gingan ympärillä. Olin tutustunut Shonen Jumppeihin ja aloittanut keräämisen vuosi ennen blogini aloittamista ja blogin aloittamisen aikaan minulla oli melkein kaikki silloin toivomani kappaleet kasassa. Lopullinen tönäisy blogin aloittamiselle oli halu saada keskusteluyhteys muihin kiinnostuneihin faneihin. Muistelen vieläkin lämmöllä vastaanottoa, minkä blogini sai ensimmäisten kuukausien aikana ja oli mukava tajuta löytäneensä hengenheimolaisia näinkin pienistä piireistä. Sydämellinen kiitos kaikille blogini lukijoille! Ilman teitä blogini tuskin olisi vielä pystyssä.

Viimeisimmät Shonen Jumppini olen saanut käsiini ennen kesää, joten vähään aikaan kokoelmassani ei ole tapahtunut mitään isoa muutosta. Tämänkin takia uskalsin viimeinkin listata kokoelmani kokonaisuudessaan, varsinkin kun viimekertaisesta päivityksestä alkaa olla jo aikaa. Listauksen näkee "Kokoelma pahvilaatikossa" -sivupalkista. Jätin vanhan kuvan vielä näkyviin, sillä uutta minulla ei olekaan saatavilla. 

Ensimmäinen vuosi on opetanut minulle jo paljon kirjoittamisesta, kuvaamisesta ja kuvankäsittelystä. Olen tosin huomannut toistavani paljon samoja mieleeni pinttyneitä kaavoja, joista en kaikista itse tykkää. Toivon tosiaankin, että kehitys ei jää tähän, vaan tekemällä tulisin aina vain paremmaksi ja paremmaksi mielipiteiden ilmaisussa kuin myös tekniikan hallinnassa. Jatkakaa siis samaan malliin: olkaa rohkeita ja vaatikaa aina vain parempaa!

SSY: Yamaton ystävät

Bannerissa komeilee tällä kertaa Yamato ystävineen, joten tämä on hyvä syy viimeinkin hieman puhua enemmänkin sarjasta. :) Kuvassa komeilevat Musashi, Hayate ja Yamato.

 

Yamato-sarja on paljon pidempi kuin Hopeanuoli (26 pokkaria), joten siinä ajassa ehti tulla roppakaupalla uusia tuttavuuksia. Suurin osa oli tietystikin taisteluvastuksena tai isäntänsä käskyläisenä. Itse asiassa koirat eivät erityisesti esiinny ja ajattele yksin, vaan heillä on paria poikkeusta lukuunottamatta isäntä, joten SSY käsittelee myös paljon ihmisen ja koiran välistä suhdetta. Vaikka monetkin sarjassa nähdyistä vastustajista ja ystävistä ovat pitkälti kertakäyttömateriaalia, osa pysyy Yamaton vierellä sarjan loppuun asti ja näitä henkilöitä ajattelin hieman valoittaa.

 

Yamaton omistaja on nuori poika nimeltä Ryo. Yamaton vielä ollessa villikoira ja liikkuessa isänsä Fubukin lauman kanssa, tämä pelastaa Ryon kiusaajien koiran hyökkäykseltä, jossa melkein menettää oman henkensä. Yamaton palattua isänsä luokse villikoira laumaan, ihmiset lähtevät ajamaan villikoiria takaa, koska nämä kävivät sikojen kimppuun. Fubuki saa ajossa surmansa ja juuri kun pyssy osoittaa Yamatoa Ryo tulee apuun ja pelastaa sen hengen. Ryo ottaa Yamaton lemmikikseen ja koirataistelut tuntuvat olevan kyläläisten yhteinen harrastus, joihin myös Ryo päättää osallistua Yamaton kanssa.

 

Ryo on paljolti samanhenkinen kuin Yamato: ystävällinen eikä halua pahaa kenellekään, mutta ei kuitenkaan pelkää puolustaa itseään ja muita tarpeen vaatiessa. Erona myöhemmin esiteltävään Kenichiin, että ei kuitenkaan haasta riitaa ja tappeleekin vasta kun toinen on jo tullut päälle. Ryo pitää todella paljon Yamatosta ja on aina huolissaan kun tämä on haavoittunut. Taas puolestaan Yamato on valmis mihin tahansa isäntänsä vuoksi.

 

 

Musashi on pieni tosakoiranpentu, joka ilmestyy vasta myöhemmin sarjassa, mutta tulee nopeasti Yamatolle hyvin läheinen. Musashin emo on kova taistelukoira, mutta se itse on varsinkin aluksi todella pelokas ja heikko. Yamato ottaa Musashin suojiinsa ja pitää tästä huolta kuin pikkuveljestään. Musashi taas ihailee Yamaton taitoja ja rohkeutta, ja Yamaton kannustamana se uskaltaa puolustaa ensiksi itseään ja myöhemmin myös Yamatoa.

 

Hayate on Gingapedian mukaan Yamaton isovelipuoli. Kuvalukemalla tätä en kuitenkaan ole saanut selville, vaikkakin ulkoisesti muistuttavat toisiaan. Hayate ei ollut enää villikoiralaumassa, kun lauman kimppuun hyökättiin, vaan se oli jo saanut omistajan Kenichistä, joka on vähän Ryoa vanhempi poika, joka asustelee isäntä kanssa metsän keskellä. Kenichi on tälläinen jörö erakko, jolta on vaikea olettaa kuulevansa mitään kilttiä. Hayate puolestaan on hyvin vakava ja kokenut heti ensikerrasta lähtien. Se osaa käyttää taitavasti aseenaan kaksiteräistä veistä, mutta kun se alkaa otella taistelukoira-otteluissa, se ei pärjää aluksi pelkillä hampaillaan. Yamato suhtautuu aluksi varsin vihaisesti Hayateen, sillä tämä ja Kenichi tappoivat Yamaton kettuystävän riistanaan. Sydänystäviä heistä ei koskaan tule, mutta he ovat tasavahvoja kilpailijoita, jolloin he kunnioittavat toisiaan ja tarvittaessa he pitävät myös toistensa puolia.

 

Jambo on pieni bulldoggi, joka omistajansa Kosuken kanssa tarjoaa sarjaan vähän komiikkaa hölmöilyllään. Jambo luuli aluksi Yamatoa tytöksi ja oli palavasti ihastunut tähän, mutta Kosuken selitettyä tilanne Jambo ymmärsi erehdyksensä ja hänestä ja Yamatosta tuli hyvät ystävät. Jambo on myös taistelukoira, mutta hän ei koskaan joutunut ottelemaan Yamatoa vastaan. Jambon vahvaa ystävyyttä Yamatoon ja Ryoon kuvastaa hyvin tilanne, jossa Yamato ja Kosuke joutuvat eroon Jambosta ja Ryosta. Jambo ja Ryo joutuvat villikoirien ympäröimäksi, mutta Jambo puolustaa Ryota samalla tahdonvoimalla kuin se olisi puolustanut isäntäänsäkin ja menettää hyökkäyksessä toisen silmänsä ja vasemman takajalkansa.

 

Kuvat ovat Gingapediasta ja Ginga Boardilta.