Aaronin postauksesta sain inspiraatiota paljastaa oman tarinani Hopeanuolen leikkaamattomasta DVD-boxista. Oikeasti olen nyt lomailemassa kotosalla, niin tämäkin innosti minua hieman muistelemaan menneitä.
Tänään tuli kuluneeksi 10 vuotta boksin julkaisemisesta. Tämä ei silloin minua hetkauttanut, sillä en ollut aktiivinen netissä surffailija, enkä vielä tiennyt miten Hopeanuolen animea oltiin sörkitty. Vuosi ehti jo vaihtua, kun netistä tästä boksista sain vihiä. Joku muistikuva minulla on tapahtuneesta, että katsoin jotain kautta (ei ollut YouTube) pätkiä poistetuista kohtauksista japaniksi ja päätin hankkia sen boksin. Videot olin käynyt läpi tiuhaan tahtiin ja repliikit olivat syöpyneet mieleeni, sillä sarja oli tehnyt minuun tuolloin jo lähtemättömän vaikutuksen.
En kuitenkaan voinut mennä vain kauppaan ja palata tämä kourassa takaisin. Vuosi oli tosiaan 2004 ja olin yläasteella. DVD:t olivat vasta tekemässä tuloaan eikä meillä kotona ollut DVD-soitinta tai edes yhtäkään levyä valmiina. Siihen aikaan tietokoneetkaan eivät pystyneet soittamaan DVD:itä, joten boksin ostaminen olisi ollut täysin turhaa.
Säästäväisenä tyttönä minulla oli rahaa tilillä säästössä yli 500 euroa, eikä mitään suunnitelmia noiden varalle. Kerrotaan vielä taustaksi, että oman pankkikorttini olen saanut vasta päätettyäni lukion, niin ei sitä rahaa paljoa ole tuhlailtu, kun on pitänyt maksaa sillä rahalla, mitä lompakosta on löytynyt. En tiedä, miten sain äitini vakuutettua ostamaan minulle oman telkun ja DVD-soittimen, jonka sitten maksaisin omista rahoista takaisin. Näin kuitenkin kävi ja parissa päivässä huoneessani seisoi pieni parinkymmenen tuuman televisio ja DVD-soitin, joka näytti varsin ohuelta verrattuna laatikkomaisiin videokoneisiin. Seuraavana päivänä ryntäsin vielä Anttilaan ja ostin tämän havittelemani boksin. Boksi oli vielä myynnissä alkuperäisellä hinnalla, mikä taisi olla 80 euroa. Silloin se ei tuntunut pahalta, mutta olen ihmetellyt miten olen raaskinut noin kalliilla DVD:itä ostaa. Varsinkin kun nykyään odottelen leffojen ja sarjojen kohdalla, että julkaisun hinta on tippunut puoleen ennen kuin ryhdyn harkitsemaan sen ostamista.
Tuo päivä ja ostotilanne on hyvin muistissa lähes 10 vuoden jälkeenkin. Oli se tietysti yläasteikäiselle suuri juttu päättää itse, mihin rahansa kuluttaa. Kuittiakin säilytin lompakossani musteen haalistumiseen asti, ennen kuin uskalsin heittää sen pois. Tuntuu, että minkään muun boksin takia en olisi hommaan edes ryhtynyt. Hopeanuoli on ollut minulle tärkeä jo tuolloin, vaikka vasta mangan suomentamisesta on alkanut varsinainen sarjan fanitus minulla. Boksin katsoin läpi siinä kahden päivän sisällä, kun sattui olemaan hiihtoloma ja sen jälkeen sitä on tullut useasti katsottua.
Boksi löytyy leffahyllyltä ansaitulta "ensimmäiseltä" paikalta. Tämän historiallisen tapahtuman takia meille on kotiin jäänyt tapa, että DVD-hylly sijaitsee minun huoneessani, vaikkakin televisio ja videot, joista emme ole raaskineet luopua koskaan, löytyvät olohuoneesta. DVD-soitimenkin jätin kotia, kun muutin omaan asuntooni ja hankin itselleni tujumman vehkeen tilalle. :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti