Pitäisköhän sitä tykätä Lassiesta?

Vähään aikaan en ole mitään ostellut, mutta tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että kukaan ei myy niitä tuotteita, joista olisin kiinnostunut. Laskeskelin tuossa, että olen keräillyt Gingaa nyt jo yli kaksi vuotta. Kahden vuoden aktiiviseen osteluun ja huutamiseen sisältyy myös varsin outoja sattumia. Kaksi niistä liittyy Takahashin Lassie-sarjaan, mutta itse juonta en aio mennä tässä läpi.

Olin etsiskelemässä Jumppeja myös minulle ennestään tuntemattomista huutokaupoista. Ja aivan sattumalta minulle suositeltiin hakuni vieressä toisia lehtiä ja yhdessä oli Takahashin tyylinen kansi. Kannessa oli collie, joten päättelin tämän aivan oikein Lassieksi ja Takahashin nimikin löytyi kannesta. Pitihän se sitten hankkia. Jouduin tosin odottelemaan puoli vuotta ennen kuin sain sen lopulta käsiini; lehti oli näkyvillä, mutta sitä sai huutaa vain silloin, kun myyjä salli huudot. Tämän systeemin ymmärtämiseen meni kauan aikaa ja lisäksi pariin kuukauteen ei tapahtunut mitään päivityksiä sivulla. Sivua en nyt sano, mistä tämän ostin, mutta huutopaikka oli pieni ja esimerkiksi yleisin välikäteni Shopping Mail Japan kieltäytyi huutamasta sieltä mitään vedoten sivun epäluotettavuuteen. Sain sen kuitenkin lopulta käsiini:

Tämä on Allman -lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa kuukaudessa. Parista sarjasta löytyi alastomuutta, mutta muuten ihan perusmukavia sarjoja ainakin omassa numerossani. Lehti on vuodelta 2001 numero 4 ja sisältää Lassien kolmannen luvun, josta neljä ensimmäistä sivua ovat värillisiä.

Googlen kuvahaulla löysin jonkin aika tämän tapauksen jälkeen tämän saman kansikuvan ilman tekstejä. Kuva löytyy Lassie-pokkareistakin, mutta minun hakutulokseni osoittautuikin Lassie-puhelinkortiksi. Se oli vielä myytävä, joissain nettikaupassa, josta SMJ:kin suostui ostamaan ilman mitään erikoistilauksia, joten nappasin sen nopeasti itselleni. Jälkeen päin löysin Allman-lehdestäni kohdan, missä lukijapalkintoja esitellään ja siellä faksien ja kasettisoittimien keskellä tosiaankin oli myös kuva tästä puhelinkortista.

Nämä ovat kaksi erikoisinta sattumaa, mitä on keräillessä tullut vastaani. Tapaukset vielä liittyvät kumpikin Lassiehen, jonka tarinasta en ole erityisemmin pitänyt, vaikka koirat onkin piirretty ihanasti ja juuri tuo kansikuva on yksi söpöimmistä Takahashin töistä, mitä olen nähnyt.