QUO- ja puhelinkortit

Kyse on nyt pelkästään Hopeanuolesta. Weedistäkin on tehty ainakin kahdella kuvalla kortteja ja nyt myös Orionista on ilmaantunut tämän vuoden puolella yksi QUO-kortti.

GNG-puhelinkortteja löytyy ainakin jokaisen 4. julkaisun kansikuvalla varus-tettuna. Jokaisessa 4. julkaisun osassa oli pieni tietovisa, johon vastaamalla osallistui arvontaan, josta pystyi voittamaan samaisella kannella kuvitetun GNG-puhelinkortin. Jokaista on ollut 100 kappaletta jaossa. 80-luvulla on Shounen Jumpin arpajaispalkintona ollut yksi GNG-puhelinkortti (sivulla).

 

QUO-kortteja jaettiin arvontapalkintoina samalla periaatteella GNG-kansikuvilla, mutta silloin kyseessä oli jo 7. julkaisu. Huusin itselleni tässä kesän aikana yhden tälläisen kortin, jossa oli 7. julkaisun kansi kuvana (1. kirja). Luulin tämän olevan puhelinkortti, mutta huudon jälkeen tajusin ostaneeni QUO-kortin. Lähdin sitten selvittämään, mitä eroa näillä kahdella on.

Mitä QUO- ja puhelinkortit ovat?

Puhelinkortit on varmasti helpompi ymmärtää. Japanissa on (vieläkin) käytössä "julkisia puhelimia", jotka ovat joko puhelinkopeissa tai palvelujen yhteydessä sisätiloissa. Puhelimissa maksu tapahtuu joko kolikoilla tai puhelinkorteilla. Puhelinkortteja saa ostettua lähikauppoista, bensa-asemilta tai puhelinkortti-automaateista. Kortteja on kahdelle summalle 500 yen ja 1000 yen, joilla saa ostettua puheaikaa, joka ilmoitetaan kappaleina. 500 yenillä saa 50 kappaletta puheaikaa (en sitten tiedä miten pitkä tuo yksikkö on). Korttia käyttäessä näkee sitten automaatista montako kappaletta puheaikaa on vielä jäljellä. Jotkut kuitenkin keräävät puhelinkortteja samalla lailla kuin postimerkkejäkin kerätään. Hyvä linkki englanniksi.

 

 

QUO-kortit ovat prepaid pankkikortteja, joihin on ladattu valmiiksi kortissa lukeva summa rahaa. Omassani lukee 500 yeniä, joten viitisen euroa tuohon oli ladattu. Tämä on käyttämätön, mutta luin, että näillä olisi viimeinen käyttöpäivä, joten ei tällä taida enää mitään saada ostettua (ei sillä, että haluaisin). Nämä ovat muuten aikamoisia pahviläpysköjä, että ihme, että edes toimivat. QUO-kortit käyvät siis maksusta tietyissä kauppoissa, ravintoloissa, bensa-asemilla tai hotelleissa. Löysin listan, missä oli kaikki QUO-kortit hyväksyvät ketjut ja niitä oli vähän päälle 50. Kyseessä taitaa olla kuitenkin todella merkittäviä ketjuja, sillä kauppoja tai muita pisteitä pitäisi olla Japanissa lähemmäksi 49 000 kappaletta!

 

Omani edestä ja takaa

Yhdessä lähteessä mainittiin, että QUO on näitä kortteja myyvän yrityksen nimi ja samanlaisia kortteja varmistaisi muitakin yrityksiä, tietysti omalla nimellään, mutta tätä en mene vannomaan. Yritykset käyttävät näitä mainosta-miseen ja yksityiset taas lahjakortin tyyliin.

Mietin, mikä Suomessa vastaisi näitä kortteja. Lahjakortit ovat yleensä arvokkaampia, joten en niitä rinnastaisi QUO-kortteihin. Ainakin itse olen saanut kesätöistä läksiäislahjaksi kaksi elokuvalippua, joten ne ajavat ainankin osittain saman asian. Kenties jotkin alekupongit myös käyvät samaan tarkoitukseen.
Selvästi tarvitsemme Suomeenkin samanlaisia kortteja ja Gingakansilla kiitos!