SSY: Lyhyttarina Bear hunter Fubuki

Tutustun Yamaton lyhyttarinaan Hagugin no go ennen itse päätarinaa ja tämän innoittamana ostin myöhemmin pääsarjan ja aloin himoita myös toista tunnettua Yamaton lyhyttarinaa. Samoihin aikoihin, kun hankin pääsarjan sattumoisin törmäsin tähän lyhyttarinaan Jumppeja hakiessani. Gingapediasta löytyy jotain tietoa sarjasta ja sen henkilöistä, joita linkittelin jälkikäteen.

 

Bear Hunter Fubuki on toinen Yamatosta julkaistu lyhyttarina kertoen Yamaton isän Fubukin vaiheista ennen kuin tästä tuli villikoira. Tarina julkaistiin vuoden 1981 Super Jumpissa yhdellä värisivulla. Kyseessä on karhukoiran tarina ja tätä ei voi olla vertailematta meille tunnetunpaan Hopeanuoleen samankaltaisuuksien takia, joten näin lähdinkin tarinaa purkamaan. 47 sivun tarinasta yhtäläisyyksiä löytyi 7 + 1.

 

 

 1. Sankarin syntymä  

Kunnon Takahashin tarina alkaa aina sankarin syntymästä tai varhaisnuoruudesta. Hopeanuolimaista tästä asetelmasta tekee vielä kylä, tuiskuava lumi ja lähellä siintävät vuoret. Emon omistajiin lukeutuu vanhemmat ja nuori poika, mutta Fubuki ei kauaa saa olla emonsa ja sisarustensa kanssa, sillä paikalle saapuu...

2. Ukko (Jūzaburō oikealta nimeltä, mutta en halunnut luopua hänelle antamastani lempinimestä) 

Jo pelkkä ulkomuoto kielii Goheen edeltäjästä; Hän on metsästäjä, jota karhu on haavoittanut vasempaan silmään. Ukon taustaa valoitettaessa jäin toivomaan samaa Hopeanuolen äreälle juoppometsästäjälle; Ukko oli ollut vuosia sitten karjaa vahtimassa lapsenlapsensa ja valkoisen pystykorvansa kanssa, kunnes karhu hyökkäsi lehmän kimppuun. Ukon ja tämän koiran mennessä ajamaan häirikköä pois, karhu hyökkäsi Ukon kimppuun ennen kuin tämä ehti laukaista asettaan. Ukko jäi haavoittuneena makaamaan maahan, kun taas hänen lapsenlapsensa ja koiransa saivat kuolettavat osumat karhun tassusta. Tapahtumia muistellen Ukko vannoo kostoa karhulle.

3. Koiran valinta 

Harmaantuneena Ukko on tullut hakemaan yhden pennuista itselleen koulutettavaksi karhukoiraksi. Emon siirtyessä toiseen huoneeseen muut pennut seuraavat perässä paitsi valkoinen, Fubuki, jää katselemaan miestä. Ukko retuuttelee pentua, mutta tämä ei pane vastaan tai kitise emonsa perään. Isäntä tarjoaa ruskeaa pentua Ukolle mukaan, mutta tämä alkaa huutamaan hännästä nostamisesta, joten Ukko ottaa Fubukin mukaansa. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4. Koulutus 

Vanhempana Fubuki osaa tavalliset istu-maahan-seuraa-käskyt. Kesä on jo pitkällä, kun Fubuki opettelee hakemaan ammutun linnun joesta (melkein odotan Johnin jo hyppäävän perään J). Seuraavaksi Ukko heittää linnun takaisin jokeen painojen kanssa. Tästä alkaa Ginillekin raskas hengityksen pidättämisharjoitus. Fubuki tuskailee pohjaan painuneen linnun hakemisessa Ukon räyhätessä rannalla niin kauan, että Fubuki tuo linnun takaisin.

5. Ukon terveydentila 

Gohee ei kunnolla tervehtynyt enää jalkansa menettämisen jälkeen ja Fubukin isäntä saa köhätaudin, kun Fubukin koulutus on saatu päätökseen. Kyläläiset haluaisivat Ukon sairaalaan, mutta Ukko ei suostu. Ukon ollessa vielä toipilaana kantautuu kylälle tieto uhkaavasta karhusta karjan lähellä. Kyläläiset kokoontuvat sankoin joukoin karhunkaatoon. 

 

 

6. Rikioh

Metsästäjien joukossa yhdellä virnistelijällä on mukanaan tosakoira, jonka ristin heti nähtyni Rikiohksi. Petyin, kun tämän nimeksi paljastuikin Raiden. Virnistelijä piti Ukkoa selvästi uhkana Fubukin takia ja Ukko heittää Raidenille karhunlihaa, jonka tämä hotkaisee heti suuhunsa. Metsälle lähdettyään karhu löytyy helposti, sillä se on jäänyt syömään kiinnisaamansa lehmän. Fubuki ja Rikioh ryntäävät karhun perään, kunnes tämä kääntyy ympäri jäätyään saarretuksi rotkon reunalle. Fubuki joutuu väistelemään karhun iskuja, kun taas Rikioh, eikun Raiden, tarraa kiinni karhusta ja karhu läimäyttää painollaan koiran pään murskaksi. Metsästäjät pääsevät tässä välissä ampumaetäisyydelle karhusta ja ampuvat yhtä aikaa. 

 

 

7. Karhu ja koira putoavat rotkoon Ukon silmien edessä 

Goheen ampuessa Akakabuton silmän tämä tippuu Shiro suussaan rotkoon. Fubukissa tarina on ontuvampi: Luotien voimasta karhu horjahtaa rotkon reunalle ja jää roikkumaan etutassuistaan. Karhu on juuri putoamaisillaan, kun Fubuki syöksyy ottamaan karhusta kiinni ja he molemmat putoavat rotkon pohjalla virtaavaan jokeen. Ukko menee tästä järjiltään, riisuu päällysvaatteensa ja hyppää perään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

+ Weed-elämys: Karhu ei kuollut vielä luotisateesta ja putoamisesta, vaan oli yhä nippanappa elossa. Koskesta löytyi puunrunko, josta törötti terävä oksantynkä. Kääntämällä karhua Fubuki sai lävistettyä karhun vatsan oksaan aivan kuin Weed lävistää P4:n.

Lopusta en enää löytänyt yhtäläisyyksiä. Ukko ei itse selvinnyt putouksesta jokeen, vaan hänen ruumiinsa löytyi alajuoksulta. Fubuki jäi joksikin aikaa vahtimaan hautakiveä ja ihmiset kävivät kiitollisina ruokkamassa sitä. Kukaan ei kuitenkaan ottanut Fubukia hoitoonsa ja se jäi isännättömänä vuorille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 

Tämä on ollut yksi lempikappaleistani aina sen lukemisesta lähtien. Tarinan asettelu on todella lähellä Hopeanuolen alkupään tapahtumia, mutta kuitenkin hieman erillainen; Hopeanuolessa tarina etenee pääosin Daisuken näkökulmasta, kun taas Bearhunter Fubukissa Ukon. Tämä ehkä luo tunnelmasta raskaamman, kun pääroolissa on kostonhimoinen vakava metsästäjä. Tarinassa ei myöskään viljellä ollenkaan huumoria, kun taas Hopeanuolessa Daisukella on alussa rääväsuisena poikana myös huumorirooli. Bear hunterissa Daisuken asemassa oleva Fubukin emon perheen poika vilahtelee aina välillä ruuduissa, mutta on enemmänkin pelokas kuin nenäkäs eikä sen takia ole tunkemassa innolla toimintaan mukaan. Bear huter Fubukin karhulla ei ole mitään erityisiä tuntomerkkejä, joita olisin kaivannut todisteeksi, että sama karhu ilmaantui kumpanakin kertana. Tätä miettiessä Akakabuton punainen harja ei tunnu niin typerältä idealta, kun kyseessä on kosto tietylle yksilölle.

Olisin kyllä suonut Ukon näkevän kostonsa täyttyneen. Hopeanuolessa Gohee kouluttaa Hopeanuolesta karhukoiraa päällimmäisenä mielessään kosto Rikin ja muiden koirien puolesta sekä jalkansa menetyksestä. Akakabutosta kasvaa kuitenkin uhka niin koirille kuin ihmisille, jolloin välienselvittely ei enää ole vain Goheen ja Akakabuton välinen asia. Fubukissa SE karhu on suoran vihan kohteena vain Ukolle, eikä muille metsästäjille tai Fubukille, jolloin koston täyttyminen olisi ollut päähuipennus Fubukin isännän tarinalle. Mutta karhun seivästettyään Fubuki nousee tarinansa päähenkilöksi ja Ukon loppu esitellään vain hautakivenä.

Harvemmin alennun haukkumaan Takahashin hahmoja, mutta en keksi montaakaan sanaa kuvaamaan Fubukia. Kansilehdessä Fubuki makaa maassa terävän näköisenä, mutta tarinan sivuilla se on vain uskollinen metsästyskoira vailla omaa mielipidettä ja (koiramaiseen tapaan) se ei näytä ottavan omakseen Ukon kostonjanoa. Hopeanuolessa koirat joko ottivat isännän päämäärät omikseen (kuten Riki, Akame tai John) tai löysivät oman syyn taistella (kuten Gin pelastaakseen Daisuken, Cross kostaakseen ystäviensä kuoleman). Fubuki taas tuntui jotenkin piittaamattomalta kohteluunsa ja tehtäväänsä. Ukon valitessa pentua Fubuki ei reagoi Ukon roikotteluun tai korvasta kiskomiseen. Gin paljasti hampaansa ja kävi kivusta välittämättä kiinni käteen, jolloin Fubukin versio olla edes puolustamatta itseään tuntuu oudolta ainakin näin Ginin ja siskon koiran korvien tarkastuksen aiheuttamaan reaktioon tottuneena. Fubuki kuitenkin luo vahvan suhteen isäntäänsä ja Fubukin Ukko osoittaa Goheeta enemmän kiintymystään koiraansa, esimerkiksi kutsuessaan sen vierelleen nukkumaan ollessaan sairaana.

Missään en ole kuullut varmistusta Bear hunter Fubukin olevan Hopeanuolen edeltäjä, mutta tämä pohdinta sai minut entistäkin vakuuttuneemmaksi tämän olleen alkusysäys Hopeanuolen tarinalle ja kenties alkuperäinen hahmotelma koko sarjan juonikaarelle.