Jumppien värisivut

Shonen Jumpeissa ensimmäisenä lehdessä julkaistusta sarjasta tehdään värisivuja ja tässä järjestyksessä vielä 1-2 seuraavaan sarjaan tulee taas pelkästään sävytettyjä sivuja, joko koko sarja tai vain osa sarjasta. Värisivujen määrä vaihtelee 10 sivun molemmin puolin, mitä nyt parista kappaleesta laskin. Jos en vielä ole maininnut, niin värisivujen paperilaatu muistuttaa hieman Lidlin mainosten paperia, mutta on tästäkin vielä halvemman oloista. Värisivuja ei käytetä pelkästään sarjaan, vaan mukana on yleensä joitakin mainossivuja, joista on näkynyt GNG-palkintojakin minun blogissani (kahteen otteeseen). Mukana on muitakin mainoksia laidasta laitaan, mitkä huvittavat alkeellisuudellaan ja kirkkailla väreillään. Piti käyttää tilaisuus hyväksi ja ottaa pari kuvaa näistä sivuista:


Huipputekniikkaa

Öö...eläinten olympialaiset?

Niken mainos

Hopeanuolesta on julkaistu värisivuja yhteensä 7 kappaletta poislukien sävytetyt luvut. Tein alle pienen listauksen, missä Jumpeissa näitä kokovärillisiä sivuja ilmestyi. 1984-vuoden loppu oli näiden kulta-aikaa, sen jälkeen tulivat Dragon Ballit sun muut, jotka veivät lehden parhaimmat paikat... (= Erittäin katkerana tästä vääryydestä.)
HUOM! Kaikissa on koko luku värillisenä, mutta merkkasin vain "aidot" värisivut ja loput ovat sitten sävytettyjä.

50/1983: Ensimmäinen luku. 7 värisivua.

26/1984: Gin ja John tapaavat villikoirien johtajan. 6 värisivua

36/1984: Minun lempparini. <3 Rikin ja Johnin taistelu värillisenä vain on jotenkin kaunis. 6 värisivua.

49/1984: 50. luku ja GNG-kansikin löytyy. Ainakin Antulta löytyy postaus tästä. 3 värisivua.

7/1985: Tämä onkin käsitelty jo aiemmin minun aikaisemmassa postauksessa. 7 värisivua.

18/1986: Tämä on Suomessa asti myös aika hyvin tunnettu, sillä tässä tuli mukana myös GNG-juliste. Aitoja värillisiä tässä on 3 sivua.

21/1986 Hyoma haastaa Ginin taisteluun. 3 värisivua.

Mustavalkomangastakin näkee tarkalla silmällä mitkä kohdat ovat värillisiä/sävytettyjä, kun etsii maalatun näköisiä sivuja. Siinä, onko sivut täysvärisiä vai sävytettyjä, en ole huomannut eroa mustavalkoisena, joten tätä ei voi tietää etukäteen. Kuvapostausta en olekaan tehnyt Jumpeista vähään aikaan, niin nyt saisi toivoa suosikkiaan.

GDA:n kaksi ensimmäistä lukua

Nyt minultakin tulee postausta Ginga Densetsu Akamesta, joka on Takahashin tällä hetkellä jatkuva sarja. Sarja alkoi 6. kesäkuuta, joten lukuja on tällä hetkellä julkaistu Manga Gorakuissa kuusi.

Kaksi ensimmäistä osaa olenkin tästä saanut jo käsiini. Seuraavat kaksi pääsivät tänään lähtemään tullista. Toinen kerta minulla, kun jäi tulliin, ja kumpikin olleet vielä "pieniä" paketteja: kilon verran oli tällä painoa... Viidennen luvun tilasin Ebayn kautta ja saattaa loppuviikosta saapua. Sitten pitää vähän katsella, miten tarina kehittyy ja miten pitkään näitä vielä tilailen.

Kannet

Pahemmin en ole halunnut spoilaantua, mutta ennen tätä postausta kävin lueskelemassa englanninkieliseltä foorumilta, mitä osissa oikeastaan tapahtuu, kun en japania ymmärrä. Vika tikki, nimittäin sarja on paljon parempi kuvalukemisella kuin mitä sitten todellisuudessa. En ole siis lukenut kahta lukua pidemmälle, joten tulevat tapahtumat eivät ole minulla tiedossa, vaikka näistäkin tietoa löytyisi.

Igojen tarina ei ala suoraan Hopeanuolesta tutun Akamen vaiheista, vaan Sengoku-kaudelle syntyy valkoinen koiranpentu, jonka voisi olettaa olevan Akamen esi-isä, varsinkin kun muita valkoisia kishuja sarjassa ei näykään. En lähde juonta sepustamaan auki, vaan kiinnostuneet voivat lukea tiivistelmät täältä ja täältä.

Kougat toisen kougan kimpussa

Alun rauhallisen etenemistahdin perusteella tuntuu, että Takahashin on tarkoitus jatkaa GDA:ta vielä jonkin aikaan. Kun tämä on tarkoitettu juhlistamaan Gingasarjojen 30-vuotista taivalta, niin itse en toivoisi sen kestävän vuotta pidempään. Tämä tarkoittaisi viittä pokkaria, mutta hei, en minä tätä kirjoita, niin saapi nähdä. Toisessa luvussa valkoinen pentu nimetään, mutta pikkuinen ei ole vielä avannut silmiäänkään. Pentu nimettiin Hakutakaksi, mutta näen tekstissä Akamea tarkoittavat kanjit, joten lisää mysteereitä minulle. :o) Pentujen isä lähtee luvussa tiedustelumatkalle isäntänsä ja kahden muun igan kanssa hyvästellen puolisonsa.

Hakutaka saa nimen?

Isukki lähdössä (harmaa, jolla on otsalla pallurat)

En voi olla vertaamatta tapahtumia Hopeanuoleen, missä mielessä tarinan nimeen sopii hyvin Ginga densetsu -osa, vaikka tätä on aiemmin käytetty vain yhden koirasuvun kohdalla. Itse en ole ottanut siitä nokkiini, sillä asetelma on (arvattavasti) sama jokaisessa Ginga-tarinassa: päähenkilönä on rohkea koiranpentu, jolla on kunnioitettu isä, jonka arvoinen pentu haluaa olla. Asetelmaan pitäisi saada vielä mahdutettua joku arkkivihollinen, jolle mielellään isä on hävinnyt. GDA:ssa tämä tuskin on ongelma (kougat, kougat, kougat...). Enemmän tässä odottelen, että milloinkas se meidän Akame näyttäytyy, vai oliko 1. luvun Manga Gorakun kannessa olleet Akame ja Kurojaki näkyvillä vain viittauksena näihin kahteen Gingassa esiintyvään koiraklaaniin ja tarkoitus onkin kertoa vain näiden kahden klaanin vihanpidon alkamisesta.

Animeconissa lorvimassa

Viikonloppunahan oli Kuopiossa Animecon, jossa minäkin käväisin. Tämä oli minulle kolmas conini ja aina olen Animeconissa ollut. Joskus olisi kiva päästä Lahden Decuconiin, jos joku kerta olisin tarpeeksi aikaisin liikkeellä, että saisin lipun hankittua... Minun puolestani onnistunut coni, kerrankin tiesin teeman ja kouluteema näkyi niin kävijöiden pukeutumisessa kuin ohjelmassa. Minä tosin kulutin paljon aikaa mangakirjastossa, siitäkin syystä, että väsyn nopeasti tuollaisessa hulinassa, kun koko ajan pitää olla valppaana, niin kirjasto oli hyvä paikka päästä rauhoittumaan ja tuli samalla tutustuttua tapahtuman kunniavieraan tuotantoon eli Kaoru Morin Emmaan ja Bride's storyyn. Kävinkin Morin Q&A-ohjelmaa seuraamassa ja hän oli todella sympaattinen nainen. Ihanaa, että hänet saatiin Suomeen vierailulle.

Hopeanuolelta en voinut välttyä, sillä Tammella oli tietysti kaikki Takahashin suomijulkaisut myynnissä ja Animekonsertissa esitettiin luvatusti yksi biisi Hopeanuolta. Kaunis biisi, mutta vasta loppupuolella laulu alkoi kuulostamaan Hopeanuolelta, joten en mitään tunneryöppyä siitä saanut, kuten aikaisemmin Pokemonin Lugian laulusta. <3 Lauantaiaamuna on hyvä huomata kameran akun olevan tyhjillään, joten kuvia ja videoita otin muutaman kännykällä. Ne eivät ole mitään hyvälaatuisia, mutta onneksi konsertin soitot löytyvät YouTubesta:

Lauantaina kävin myös Hopeanuoliyhdistyksen paneelia kuuntelemassa. Ensin oli luento "Mitä Hopeanuoli opettaa?", minkä jälkeen alkoi koirien koulutus eli yleisöstä kaksi vapaaehtoista saivat Kisaragin ja Tesshinin koulutettavaksi ja lopussa oli vielä näiden kahden taistelu Pokemontyyliin (Tesshin voitti :o)). Esitys oli ok ja interaktiivisuudesta annan plussaa. Kummatkin koirankouluttajat olisivat ansainneet suorituksestaan palkinnon, sillä kisa oli hyvin tasainen. Sali taisi olla melkein täynnä ja paikalla oli myös väkeä, jolle Hopeanuoli ei ollut ennestään tuttu. Tämä oli todella hienoa, mutta en tiedä saivatko he luennosta paljoa irti.


Myyntipöytäsali sunnuntaina

Mutta jos mietit coniin menemistä, niin voin suositella kokeilemista. Varsinkin jos tälläinen tallaaja, joka A) kulkee conissa yksin, B) ei ole kiinnostunut myytävistä oheistuotteista ja mangoista, C) ei tunnista suurinta osaa cossipuvuista (vasta päättäjäisissä sain tietää kuka se hullu hatuntekijä oikein oli) ja D) ei pelaa korteilla, eikä millään muullakaan ja ääni ei riitä karaokeen, voi viihtyä tälläisessä tapahtumassa.

Manga Goraku ja Weed-värisivuja

Blogi ei ole lomalla ja en kyllä minäkään. On vain ollut hankala saada aloitettua kirjoittamista ja nyt aiheita on taas alkanut kasaantua, joten toivottavasti saan blogiani vähän päivitettyä nykyaikaan. Onkohan nyt jo kolmena-neljänä vuonna minulla ollut "mangakesä", nimittäin saan jotenkin hyvin luettua mangaa juuri kesällä ja yleensä otan vielä jonkin sarjan lukemisen tavoitteeksi. Tänä kesänä vuorossa on Yuu Watasen tuotanto eli Fushigi Yuugiin olen suurimmilta osin tässä juhannuksesta lähtien perehtynyt. Tulevana viikonloppuna täällä Kuopiossa olisi tiedossa Animecon, jossa pitäisi päästä paikkaamaan viime vuoden pettymys, kun en Animekonserttiin päässyt. Mutta nyt jotain Ginga-aiheista vaihteeksi. Manga Gorakuista olisi tulossa myöhemmin vielä lisääkin postauksia, kun GDA:n takia näitä on itsekin tullut enemmän selailtua.

Weekly Manga Goraku (eng. Weekly Entertaiment magazine) aloitti Ginga Densetsu Weedin julkaisemisen vuonna 1999. Julkaiseminen päättyi 599. lukuun vuonna 2010 ja heti perään alkoi Ginga Densetsu Weed: Orion -jatkosarja. Orionia julkaistiin päälle kolme vuotta ja lukuja ilmestyi yli 200 ennen kuin se jäi tauolle tämän vuoden toukokuussa. Nyt alkanut Ginga Densetsu Akame ilmestyy siis myös tässä lehdessä.

Manga Goraku -lehti on suunnattu keski-ikäisille miehille. Tämä ikäluokka on niitä 80-luvun pikkupoikia, jotka Hopeanuoltakin lukivat. Hopeanuolen aikainen futissarja Captain Tsubasa on saanut myös jatkoa tässä lehdessä. Muuten lehti onkin täynnä miesten fantasioita: naiset tarjoavat itseään joka kulmasta ja välillä pelastetaan maailma ufoilta. Jotkin sarjat ovat varsin irstaita ja häpeilemättömiä,  mutta sitten on puolestaan rauhallisempia sarjoja. Kuten Tenpai (天牌) ja mitä lukuja nyt olen nähnyt niin lautapeli on kokoajan kesken. Ja tästä on julkaistu jo 72 pokkaria :o). Ruoanlaittoon keskittyvä sarjakin löytyy ja jossain välissä pyöri myös golfiin liittyvä sarja.

Taidekirjassa on paljon Manga Gorakuissa käytettyä kansitaidetta parin ensimmäisen vuoden ajalta. Jos nyt olen yhtään tajunnut lehden rakennetta, niin lehden kanteen päässeestä sarjasta julkaistaan samalla myös värisivuja. Yleensä yhdessä lehdessä on värisivuja kahdesta sarjasta. Aikalailla jokaisessa Weed-pokkarissa on alunperin ainakin yksi värisivullinen luku, joten siitä saa hyvän käsityksen värillisenä julkaistujen lukujen suuruusluokasta. Weed-kansia ja värisivuja pääsee ihailemaan Weedpedian kattavasta kuvakokoelmasta, josta löytyy 41 kansikuvaa ja aloituskuvaa. Olen itse saanut hankittua yhden kannellisen, mitä ei tuolla sivulla näy (kuvassa oikealla).

Manga Gorakut vuosilta 2000 ja 2009

Minä tosin onnistuin saamaan juuri sen kannellisen Weedin, jossa ei ole värillistä lukua. Lehden alussa on pari sivua värillistä Weed-Pachinkomainosta ennen lukua, joka on nro 590 eli ihan sarjan lopusta. Toinen Weed-kantiseni on 66. luku, joka tuli aiemmin puheeksi tulleessa huuto.netin paketissa ja samalla paljastui syy, miksi omistan nykyään myös GNG-figuureita. Eli tämä Manga Goraku on ollut suurimpana houkuttimena.

Weedin 66. luku:

 

 

Mitä olen näitä japanilaisia mangalehtiä tutkinut, niin yleensä uusi sarja pääsee heti kanteen. Mikä on mielenkiintoista, niin Weedin ensimmäinen luku ei taida olla värillinen. Ensimmäisistä sivuista on jälkikäteen tehty värillinen versio, mutta ainakaan tähän mennessä en ole löytänyt todisteita, että Weed-sarja olisi huomioitu mitenkään erikoisesti sarjan aluksi. Useampaan otteeseen olen maininnut, että vanhoja Manga Gorakuja on äärimmäisen vaikea löytää kaupattavana, joten en tiedä karttuuko kokoelmani näiden osalta vielä, mutta halua tietenkin olisi.

Mikä on harvinaista?

Jumppien kanssa olen aika ajoin palannut ikuisuuskysymykseen tuotteiden harvinaisuudesta. Hopeanuoli on alkanut ilmestymään Jumpeissa 30 vuotta sitten, joten niitä pidetään yleisesti harvinaisina ikänsä takia. Koska ne eivät ole varsinaisia keräilykohteita, niiden etsimiseen joutuu näkemään enemmän vaivaa. Eniten seuraan Yahoo!Japanin huutokauppaa ja oikein muualla myytäviin Jumppeihin ei törmääkään enää. Niitä joko myydään pilkkahinnalla, jotta niistä päästäisiin eroon tai sitten kalliilla, kun niitä kerran tähän asti on huolellisesti pidetty säilössä. Hopeanuolen ajalta jotkin Jumpit ovat halutumpia kuin muut. Kalliimmalla menevät Dragon Ballin 1. luku, joka julkaistiin vuoden 1984 lopulla, kuten myös Saint Seiyan 1. luku 1986 vuoden ensimmäinen numero. Joitakin numeroita näkee harvemmin kuin toisia, joten hyvällä lykyllä voi olla ainoa huutaja tai sitten joutua veriseen huutosotaan. Mitä itse olen huutanut, niin olen suurimmaksi osaksi kuulunut tähän onnekkaampaan joukkoon.

Sivusin tuossa jo moniakin harvinaisuuteen vaikuttavista kriteereistä. Entä yleisellä tasolla; mitä asioita pitäisi ottaa huomioon, että voi sanoa edes jotain tuotetta harvinaiseksi?
Gingasta puhuttaessa pitäisin harvinaisuutena tuotetta vain, jos siitä on keräilijöillä tiedossa vain yksi tai kenties pari kappaletta. Tämä ihan senkin takia, että fanikunta on varsin pieni ja keskittynyt eniten vain Suomeen ja Japaniin. Kuitenkin mitä tahansa tuotteita voi vertailla keskenään ja keräilijän omin kriteerein hän päättää, mikä on toista harvinaisempi. Mitään matemaattista kaavaa harvinaisuudelle ei ole, vaan se on jokaisen henkilökohtainen mielipide. Kenties tiedostamatta vertailussa pyöritellään mielessä tiettyjä kriteerejä, kuten sijainti:

Mitä kauempaa tuote on hankittu, sitä harvinaisempi se varmaankin on. Suomimangaa löytyy jokaisen hyllyltä, joka kauppaan jaksaa talssia ja pokkarin napata kainaloonsa, joten oman kielisiä teoksia ei yleensä pidetä harvinaisuuksina. Tällöin japanipainos tuntuu harvinaisemmalta kuin se lähikaupan versio, vaikka kummatkin saisi Urumista tai Huuto.netistä yhtä suurella vaivalla.

GNG 4. julkaisu 2. susiosa

Painoksen koko: Myös suomipainoksen koot eivät pääse lähellekään japanilaisista mangoista otettuja painoksia. Oheistuotteista arpajaispalkintoja on vain ilmoitettu määrä saatavilla ja suurimman osan Gingan japanilaisista oheistuotteista ja mangoista painokset ovat loppuunmyytyjä. Vain vielä valmistuksessa olevista, kankaisista lasinalusista ja julisteista voi saada aivan uudet kappaleet itselleen. Joten painoksen koostakaan ei voida sanoa, paljonko tuotteita on olemassa, vaan siihen vaikuttaa tuotteen käyttötarkoitus:

Kuitenkin suurin osa oheistuotteista on tarkoitettu arkikäyttöön, kuten avaimenperät, pyyhkeet, t-paidat, ja kuka hullu fani ei niitä sitten käyttäisi. Keräilytarrat ja -kortit ovat melkeinpä ainoita tuotteita, jotka on tarkoitettu keräilyyn, mutta ei näitäkään käsitellä kuin kukkaa kämmenellä. Vai kellä on vielä avaamattomissa paketeissa Pokemon-kortteja ja tarrakirjat täyttämättä? Tuotteiden rahallinen arvo on kuitenkin kasvanut vasta kymmenen vuoden sisällä, joten 80-luvun fanit tuskin ajattelivat säästää korttejaan, tarrojaan tai figuureitaan, jotta voisivat ne (ehkä) myydä moninumeroiseen hintaan suomalaisille keräilijöille sitten kun Internet tekee mahdolliseksi kommunikoida keräilijöiden kanssa muista maista. Pokkareitakaan ei ole tarkoitettu kestämään ja tulla säilötyksi kirjahyllylle paksukantisten kirjojen tavoin, vaan ne ovat nimensä mukaan taskukirjoja, rinnastettavissa Aku Ankkoihin ja romaaneihin, jotka voidaan ottaa kaupassa käydessä mukaan matkalukemiseksi ja heittää sitten myöhemmin pois, joten kaikki myytävät eivät ole automaattisesti hyväkuntoisia. Näin siis Suomessa, mutta tietääkseni mangapokkareiden kohtalo ei ole yhtään parempi Japanissakaan.

Ikä: Mitä vanhempi, sen parempi vai? Jumpit tosiaankin kuuluvat jo Gingan muinaishistoriaan, joten niitä pidetään harvinaisena sen takia. Näiden keräilijänä olen yli vuoden ajan seuraillut Jumppien myyntiä ja joitakin numeroita on lähes kokoajan myynnissä, eivätkä tunnu käyvän kaupaksi edes puoli-ilmaiseksi. Tässäkin on kausittaista vaihtelua, nimittäin nyt on erittäin huonosti ollut Jumppeja myytävä, mutta vuosi sitten sai noukkia parhaimmat pois. Myös esimerkiksi LP- ja EP-levyjä oli viime keväällä useampia myynnissä (en edes muista montako tuli nähtyä), mutta sen jälkeen on ollut hiljaista. Vastapainoksi nyt on tullut oman mittapuuni mukaan myyntiin paljon GNG-kortteja. Myös GNG-lautapelejä on näkynyt useampia myynnissä ja monetkin hyväkuntoisina.


Hinta: Harvinaisimmasta tuotteesta on varmastikin maksanut myös eniten. Tähän vaikuttaa myös tuotteen kunto ja haluttavuus. Harvinaisimmasta tuotteesta on varmasti käynyt pahimmat huutosodat ja maksanut itsensä kipeäksi. Tässä tulikin jo sivuutettua seuraavaa kohtaa eli kysyntä:

Fanit haluavat eri tuotteita ja keräilykin voi olla keskittynyt vain joidenkin tuotteiden saamiseen. Minulla ratkaiseva tekijä on painomuste eli en ole kiinnostunut oheistuotteista, vaikka tarinasta tykkäisin. Joillakin keräily taas voi keskittyä tarroihin tai figuureihin. Harvinaisin tuote voisi tällöin olla se, jota fanit eniten kaipaavat, mutta harva omistaa.

Mikä sitten olisi minun kokoelman harvinaisin tuote?


Taidekirjasta (japanipainos)

En nyt ota figuureja huomioon, sillä vaikka GNG-figuurit ovatkin varsinkin kahden viimeisen kriteerin perusteella haluttuja, ne eivät minun mielestäni ole erityisen harvinaisia verrattuna muihin omistamiini tuotteisiin. Puhelinkortit ovat joillekin keräilyesineitä, joten näitä löytyy varmasti enemmänkin hyväkuntoisina, vaikka näitä on olemassa vain rajallinen määrä verrattuna kuitenkin mangojen painoksiin. Jumpeista kaikki ovat minulle yhtä arvokkaita, joillakin on enemmän tunnearvoa, mutta mikään ei ole toista harvinaisempi.

Tulee varmasti yllätyksenä, mutta harvinaisimmat tuotteeni ovat varmaankin Manga Gorakut, jotka olen saanut hankittua. Manga Gorakut ovat samanlaisia lehtiä kuin Jumpit, mutta koska näissä ei ole Weedin lisäksi ollut muita kassamagneetteja (en tiedä muuta Manga Goraku-sarjaa, josta olisi tehty edes animea, vaikka näitä kyllä etsimällä löytyi), näitä ei ole säästetty ja tuskin painoksetkaan ovat yhtä isoja. Yli kaksi vuotta vanhoja Gorakuja on lähes mahdotonta löytää myytävänä verrattuna Jumppeihin, joita löytää myytävänä ainakin 70-luvun alusta ja Business Jumppejakin (Shin Gaidenit) löytyy hajanaisesti 2000-luvun alusta lähtien.

Manga Gorakuista sitten seuraavassa postauksessa lisää.

Missä mennään?

Tämä kevät on mennyt varsin rattoisissa merkeissä. Gradu on ollut loppusuoralla jo pari kuukautta, mutta minä kurja lähdin lomailemaan vielä viimeisen opiskeluvuoden kunniaksi (mikä tosin ei jääkkään minun viimeiksi vuodeksi, vaan tuomio piteni vielä neljällä vuodella, kun tästä lähdenkin vielä jatko-opiskelemaan). Nyt olen siis kuusi viikkoa elänyt 10 tuntia Suomen aikaa jäljessä. Jos ette tiedä missä Portland (Oregon) on, niin kannattaa googlailla. Nimittäin aivan mahtava paikka!

Täältä päin maailmaa pitäisi kahden viikon päästä tulla takaisin ja kyllä sitä alkaakin jo koti-ikävä tulla. Netin tapahtumia olen seuraillut aikalailla normaalisti, miten on aikaa ollut. Ajatukset vaan ovat olleet aivan muualla kuin Gingassa, etten ole mitään järkevää saanut valmiiksi kirjoiteltua. Kevään aikana (ennen lähtöä) olen kuitenkin saanut kokoelmaani vähän täydennystä, vaikka elänkin keräilyn suhteen melko hiljaista aikaa.

Jumppeja sain kahdeksan lisää, joten nyt mennään äärilaidalla näiden keräilyssä, sillä en halua täyttää uutta pahvilaatikkoa näillä. Todellista lukua en näistä edes tiedä, mutta 50 raja on varmasti jo rikottu. Näistä varmaankin kuulette myöhemmin. Sain myös GNG:n 4. julkaisun viimeisen osan napattua, joten 4. julkaisu on minulla myös nyt kasassa.

6 Jumppia 1984 vuodelta

Huutonetistä sain helmikuun alussa (?) huudettua itselleni paketin Ginga-tavaraa, jossa siis viimeisin 4. julkaisun kirja tuli mukana. Mukana oli muitakin puhelinluetteloja, joista osan ehdinkin jo myydä ja osan kohtaloa vielä mietin. Pakettiin kuului siis myös vähän oheistuotteita, joten niiden määrä kasvoi juuri dramaattisesti kokoelmassani. Sain ensimmäiset GNG-figuurini: Akatoran, Kisaragin, Benin ja Musashin.

Figut

Figuureja en ole erityisemmin havitellut kokoelmaani, mutta täytyy sanoa, että hienoja nuo ovat. Kisaragi on hahmoista noista neljästä suosikkini, mutta se ei ole kylläkään figuurina tunnistettavissa enkä paljoa pidä sen ilmeestäkään, vaikka onkin yksityiskohtainen. Kisaragilla ja Benillä on molemmilla liian pyöreät posket, joten ne näyttävät liian lutusilta minun silmääni. Musashi-figuuria pidän taas todella onnistuneena, enkä löydä siitä moittimisen varaa.

Samalla sain myös keräilykortteja 16 kappaletta ja keräilykorttirasian, mikä oli mukava yllätys ja enemmänkin minun mieleeni. Korttien perään en ole koskaan pahemmin ollut. Tarroja olen joskus pienenä keräillyt ja niitä löytyykin vielä siististi säilöttynä kotoa.

Kaikista en tajunnut ottaa kuvia, mutta nuo nyt löytyi koneelta, että on edes jotain tänne laitettavaa. Katsotaan milloin saan seuraavan postauksen kirjoitettua, mutta kyllä täällä on tarkoitus jatkaa rustailua. :o)

Ensimmäisiä Hopeanuoli-Jumppeja

Monet ovat varmaankin huomanneet Jumppien määrästä, että keräilen myös Jumppeja, joissa ei ole GNG-värisivuja. Jotkin Yahoo!Japan-myyjät myyvät Jumppeja halvalla 6-10 Jumpin paketteina tarkoituksena vain päästä niistä eroon, niin olen usein tarttunut tälläisiin tarjouksiin. Kunto on tällöin kylläkin vaihdellut: yhden Jumpin kannesta oli puolet revitty ja sivussa polttojälkiä, mutta mukana on ollut myös täydellisiä yksilöitä julisteet ja tarrat mukana. Harmi vaan, etteivät ole olleet Ginga-aiheisia. Nykyään Jumppien keräily keskittyykin enemmän tälläisiin pakettitarjouksiin, sillä en ole osannut Jumppien metsästyksestä vielä täysin luopua, vaikka täytin jo tavoitteeni Jumppien keräämisessä.

Olen myös tarkoituksella kerännyt joitain itseäni kiinnostavia kohtauksia Jumppeina. Ehkä enemmän olen halunnut löytää ennen näkemätöntä GNG-materiaalia, mutta myös saada lempikohtauksistani "alkuperäiset painokset". Yksi tälläinen on aivan Hopeanuolitarinan alusta Goheen ja Rikin epäonninen Akakabuton metsästysmatka. Olen aina pitänyt tästä aloituksesta ja erityisesti pidän miten Goheen ja Rikin suhde on kuvattu: kumpikin ovat valmiita uhraamaan henkensä toisen puolesta. Pidän myös siitä, että Giniä ei ole pakolla tungettu tapahtumien keskellä, vaan juoni etenee omalla painollaan ilman päähenkilöäkin.

Jumpeissa tämä kokonaisuus on jakautunut kuuden luvun kesken. Nämä osat olivat minun mielestäni vaikeasti saatavia, minkä takia olen ylpeä, että sain kaikki viimein kokoon. Kaksi näistä saapui minulle vasta viime joulukuussa pitkän etsinnän jälkeen. Viimeisen Jumpin aloitussivun esittelinkin jo aikaisemmin, missä Ginin turkkia koristi vielä Takahashin alkuperäisen suunnitelman mukaan enemmän arpia.

Ensimmäisen luvun kansilehteä en tajunnut tähän ottaa mukaan, mutta kuva on sama kuin pokkarissakin ja oikeassa paikassakin. Hopeanuolen toinen luku alkaa siitä, kun Akakabuto on tappanut toisen laskettelijan ja on juuri syömässä tätä. Tässä ei ollut erillistä aloitussivua, vaan juuri tämä syöntikohtaus:

Hienosti piirretty, vaikka minulla katse nauliutuukin aina Akakabuton viiksiiin...

Kolmannen luvun aloittaa taas tälläinen aivan upea arpisempi Gin Goheen kanssa:

Pidän heidän asennosta ja tuo olisi ollut mukava nähdä myös mangassa. Ensin ihmettelin, että miten Gohee pysyy pystyssä, mutta tosiaan käveleehän hän Suuren taistelun aikaan ilman mitään tukea. Olikohan Takahashi ajatellut alusta asti, että Goheesta saadaan vielä joskus metsästyskelpoinen karhunkaataja, vaikka hänen terveytensä reistaili aikalailla jatkuvasti kun Giniä koulutettiin? Millainenkohan Ginin ja Daisuken suhdekin olisi ollut, jos Gin olisikin jäänyt Goheelle? Kiinnostaisi kyllä tietää. Pelkään, että Takahashi ei pakosti muista aikaisempia suunnitelmiaan, kun aikaa on jo kulunut näinkin paljon.

Neljännessä luvussa ollaan "nykyajassa" eli Riki on taistelemassa Akakabutoa vastaan ja Daisuke on hypännyt Ginin kanssa moottorikelkkaan. Viidennessä luvussa onkin sitten tuttu kuva, joka löytyy pokkaristakin.

Kuvat ovat Jumpeista vol. 51 ja 52 vuodelta 1983 sekä 1&2(yhteispainos) ja 3 vuodelta 1984.