Missä mennään?

Tämä kevät on mennyt varsin rattoisissa merkeissä. Gradu on ollut loppusuoralla jo pari kuukautta, mutta minä kurja lähdin lomailemaan vielä viimeisen opiskeluvuoden kunniaksi (mikä tosin ei jääkkään minun viimeiksi vuodeksi, vaan tuomio piteni vielä neljällä vuodella, kun tästä lähdenkin vielä jatko-opiskelemaan). Nyt olen siis kuusi viikkoa elänyt 10 tuntia Suomen aikaa jäljessä. Jos ette tiedä missä Portland (Oregon) on, niin kannattaa googlailla. Nimittäin aivan mahtava paikka!

Täältä päin maailmaa pitäisi kahden viikon päästä tulla takaisin ja kyllä sitä alkaakin jo koti-ikävä tulla. Netin tapahtumia olen seuraillut aikalailla normaalisti, miten on aikaa ollut. Ajatukset vaan ovat olleet aivan muualla kuin Gingassa, etten ole mitään järkevää saanut valmiiksi kirjoiteltua. Kevään aikana (ennen lähtöä) olen kuitenkin saanut kokoelmaani vähän täydennystä, vaikka elänkin keräilyn suhteen melko hiljaista aikaa.

Jumppeja sain kahdeksan lisää, joten nyt mennään äärilaidalla näiden keräilyssä, sillä en halua täyttää uutta pahvilaatikkoa näillä. Todellista lukua en näistä edes tiedä, mutta 50 raja on varmasti jo rikottu. Näistä varmaankin kuulette myöhemmin. Sain myös GNG:n 4. julkaisun viimeisen osan napattua, joten 4. julkaisu on minulla myös nyt kasassa.

6 Jumppia 1984 vuodelta

Huutonetistä sain helmikuun alussa (?) huudettua itselleni paketin Ginga-tavaraa, jossa siis viimeisin 4. julkaisun kirja tuli mukana. Mukana oli muitakin puhelinluetteloja, joista osan ehdinkin jo myydä ja osan kohtaloa vielä mietin. Pakettiin kuului siis myös vähän oheistuotteita, joten niiden määrä kasvoi juuri dramaattisesti kokoelmassani. Sain ensimmäiset GNG-figuurini: Akatoran, Kisaragin, Benin ja Musashin.

Figut

Figuureja en ole erityisemmin havitellut kokoelmaani, mutta täytyy sanoa, että hienoja nuo ovat. Kisaragi on hahmoista noista neljästä suosikkini, mutta se ei ole kylläkään figuurina tunnistettavissa enkä paljoa pidä sen ilmeestäkään, vaikka onkin yksityiskohtainen. Kisaragilla ja Benillä on molemmilla liian pyöreät posket, joten ne näyttävät liian lutusilta minun silmääni. Musashi-figuuria pidän taas todella onnistuneena, enkä löydä siitä moittimisen varaa.

Samalla sain myös keräilykortteja 16 kappaletta ja keräilykorttirasian, mikä oli mukava yllätys ja enemmänkin minun mieleeni. Korttien perään en ole koskaan pahemmin ollut. Tarroja olen joskus pienenä keräillyt ja niitä löytyykin vielä siististi säilöttynä kotoa.

Kaikista en tajunnut ottaa kuvia, mutta nuo nyt löytyi koneelta, että on edes jotain tänne laitettavaa. Katsotaan milloin saan seuraavan postauksen kirjoitettua, mutta kyllä täällä on tarkoitus jatkaa rustailua. :o)

Ensimmäisiä Hopeanuoli-Jumppeja

Monet ovat varmaankin huomanneet Jumppien määrästä, että keräilen myös Jumppeja, joissa ei ole GNG-värisivuja. Jotkin Yahoo!Japan-myyjät myyvät Jumppeja halvalla 6-10 Jumpin paketteina tarkoituksena vain päästä niistä eroon, niin olen usein tarttunut tälläisiin tarjouksiin. Kunto on tällöin kylläkin vaihdellut: yhden Jumpin kannesta oli puolet revitty ja sivussa polttojälkiä, mutta mukana on ollut myös täydellisiä yksilöitä julisteet ja tarrat mukana. Harmi vaan, etteivät ole olleet Ginga-aiheisia. Nykyään Jumppien keräily keskittyykin enemmän tälläisiin pakettitarjouksiin, sillä en ole osannut Jumppien metsästyksestä vielä täysin luopua, vaikka täytin jo tavoitteeni Jumppien keräämisessä.

Olen myös tarkoituksella kerännyt joitain itseäni kiinnostavia kohtauksia Jumppeina. Ehkä enemmän olen halunnut löytää ennen näkemätöntä GNG-materiaalia, mutta myös saada lempikohtauksistani "alkuperäiset painokset". Yksi tälläinen on aivan Hopeanuolitarinan alusta Goheen ja Rikin epäonninen Akakabuton metsästysmatka. Olen aina pitänyt tästä aloituksesta ja erityisesti pidän miten Goheen ja Rikin suhde on kuvattu: kumpikin ovat valmiita uhraamaan henkensä toisen puolesta. Pidän myös siitä, että Giniä ei ole pakolla tungettu tapahtumien keskellä, vaan juoni etenee omalla painollaan ilman päähenkilöäkin.

Jumpeissa tämä kokonaisuus on jakautunut kuuden luvun kesken. Nämä osat olivat minun mielestäni vaikeasti saatavia, minkä takia olen ylpeä, että sain kaikki viimein kokoon. Kaksi näistä saapui minulle vasta viime joulukuussa pitkän etsinnän jälkeen. Viimeisen Jumpin aloitussivun esittelinkin jo aikaisemmin, missä Ginin turkkia koristi vielä Takahashin alkuperäisen suunnitelman mukaan enemmän arpia.

Ensimmäisen luvun kansilehteä en tajunnut tähän ottaa mukaan, mutta kuva on sama kuin pokkarissakin ja oikeassa paikassakin. Hopeanuolen toinen luku alkaa siitä, kun Akakabuto on tappanut toisen laskettelijan ja on juuri syömässä tätä. Tässä ei ollut erillistä aloitussivua, vaan juuri tämä syöntikohtaus:

Hienosti piirretty, vaikka minulla katse nauliutuukin aina Akakabuton viiksiiin...

Kolmannen luvun aloittaa taas tälläinen aivan upea arpisempi Gin Goheen kanssa:

Pidän heidän asennosta ja tuo olisi ollut mukava nähdä myös mangassa. Ensin ihmettelin, että miten Gohee pysyy pystyssä, mutta tosiaan käveleehän hän Suuren taistelun aikaan ilman mitään tukea. Olikohan Takahashi ajatellut alusta asti, että Goheesta saadaan vielä joskus metsästyskelpoinen karhunkaataja, vaikka hänen terveytensä reistaili aikalailla jatkuvasti kun Giniä koulutettiin? Millainenkohan Ginin ja Daisuken suhdekin olisi ollut, jos Gin olisikin jäänyt Goheelle? Kiinnostaisi kyllä tietää. Pelkään, että Takahashi ei pakosti muista aikaisempia suunnitelmiaan, kun aikaa on jo kulunut näinkin paljon.

Neljännessä luvussa ollaan "nykyajassa" eli Riki on taistelemassa Akakabutoa vastaan ja Daisuke on hypännyt Ginin kanssa moottorikelkkaan. Viidennessä luvussa onkin sitten tuttu kuva, joka löytyy pokkaristakin.

Kuvat ovat Jumpeista vol. 51 ja 52 vuodelta 1983 sekä 1&2(yhteispainos) ja 3 vuodelta 1984.

Orion Anime Japan2014 -tapahtumaan!

Bongasin tällaisen ilmoituksen Orionin kustantajan NihonBungeishan sivuilta:

Linkin takaa löytyy tiedote, jonka käänsin Google translaattorilla englanniksi, kun suomesta nyt ei saanut mitään selvää:

Notice of Participation in Anime Japan2014

Be held at Tokyo Big Sight on March 22-23 days and the coming events of Japanese animation world's largest "Anime Japan2014", also Nihonbungeisha Co., Ltd. will exhibit it has borrowed the corner booth of ADK.

On that day, around the introduction of the classic anime cartoon entertainment departure of "Ginga Densetsu WEED", will be on display and sale of our comics work expectations for animated increases.

By all means, please drop in to our corner Those visiting the "Anime Japan2014"!


Vapaasti suomennettuna tuossa sanotaan Nihonbungeishan osallistuvan japanilaiseen animetapahtumaan "Anime Japan2014" omalla kojullaan, jossa olisi näytillä Ginga Densetsu Weed -sarjaa ja pokkareita myynnissä tavoitteena, että kiinnostus sarjan animointia kohtaan kasvaisi.

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikös tämä tarkoita, että Orionin animoimista ollaan nyt vakavasti harkitsemassa?! Tässähän ihan innostuu asiasta!

Miksi en pidä GDW:stä?

Ehdinpäs jotain tännekin kirjoittamaan. Blogi ei ole suinkaan kuollut, vaan minulla on kädet täynnä gradusta stressaamista, ettei paljoa ole tullut Gingaa mietittyä. Voin luvata, että sama meno jatkuu koko kevään ajan. Kuvia olen taas nappaillut, joten voi olla, että blogi pysyy niiden avulla pystyssä. :o)

Seuraavasta tekstistä paistaa hyvin läpi, että olen hieman vanhempi Gingalukija (23v.) ja odotan seuraamiltani sarjoilta esteettisyyden lisäksi myös sisältöä, jotta niistä pitäisin.

Gingasaagasta olen enemmän Hopeanuolen kuin Weedin ystävä. Ihan blogini nimeä miettiessä päädyin Hopeanuoliblogiin, suurimmilta osin sen takia, että halusin mahdollisimman suomalaisen nimen blogilleni ja Gingablogi ei sopinut tähän logiikkaan (ja muuhun mielikuvitus ei tuolloin riittänyt). Tiesin myös, että suurin osa höpinöistäni tulee liittymään Hopeanuoleen ja niin on tähän mennessä käynytkin.

Weediä olen seurannut koko suomennoksen ajan ja monta kertaa olen ostanut pokkarin heti ilmestymispäivänä. En kuitenkaan ole tykästynyt sarjaan samalla tavalla kuin Hopeanuoleen. Tämä menee vähän nostalgian piikkiin, mutta yksi syy on varmasti, että minulla ei ole mitään erityisiä muistoja GDW:stä ennen suomentamista. Weedistä olin kuullut joskus leikkaamattoman Hopeanuolen julkaisun tienoilla, kun jopa vähän pyörinkin netissä etsien Hopeanuolesta tietoa. Tarina kuulosti silloin kiinnostavalta, mutta Weedistä ei ollut silloin vielä ilmaantunut animea ja pelkkien spoilerien lukeminen ei innostanut minua, joten Weediin tutustuminen jäi siihen.

Animen julkaiseminen tästä pari vuotta myöhemmin jäi minulta hyvin pimentoon. En muista mitä kautta tästä sain tietää, mutta julkaisemisesta oli kulunut jo useampikin vuosi, kun joku kesä Youtubesta katsoin jaksot rosoisella kuvanlaadulla. Sen jälkeen ei tehnyt mieli katsoa sarjaa enää toistamiseen. Pokkarien suomentaminen innoitti lainaamaan levyjä kirjastosta, mutta vieläkään en ole saanut hankittua Weed-animea omakseni, vaikka boksit ovatkin halpoja nykyään. Itse asiassa mietin enemmänkin ostavani uudestaan Hopeanuolen leikkaamattoman boksin, kun omani pahvikannet ovat kolhiintuneet ja olen boksia vähän teippaillutkin sieltä täältä.

Myöskään Weedin tarina ei innosta samalla lailla kuin Hopeanuoli. Hopeanuoli-pokkarin saatuani käsiin luin sen yleensä neljä kertaa kuukauden aikana, ennen kuin sain siitä tarpeeksi. Weed-pokkarin luen yleensä kerran ja unohdan sen kuukaudeksi paperipinon alle, ennen kuin se päätyy kirjahyllyyn. Viimeisimmät pokkarit olen sentään jopa kahdesti lukenut, mutta kauaksi jäädään Hopeanuolen takaisesta lukutahdista. Tällä hetkellä en oikeastaan ole kiinnostunut kenenkään hahmon liikkeistä, sillä minulla ei ole yhtään lempihahmoa Weed-sarjassa, kun taas Hopeanuolessa niitä on useampikin ja Riki näistä kaikkein kiinnostavin. Useammassakin sarjassa olen kiinnostunut vähäeleisiin hahmoihin, jotka eivät paljoa paljasta ajatuksiaan ja tunteitaan, mutta jotka ovat myös karismaattisia ja kokeneita. Paras esimerkki tästä olisi Inuyashan Sesshomaru, johon tykästyin kovasti sarjan luettuani. Myös älykön roolia vetävät hahmot kiinnostavat minua, esimerkiksi Criminal Mindsin Dr. Spencer Reid oli sarjan alkukausina yksi kiinnostavimmista tv-hahmoista, joita tiesin. Vähän hyppäsin aiheesta, mutta tällaisia hahmoja ei löydy Weedistä ainakaan minun makuuni. Jerome tai Tesshin olisivat lähellä "kriteerejäni", mutta pidän kumpiakin liian yksiulotteisia, "yhden tarkoituksen"-hahmoina, joita Weedissä vilisee. Enkä koskaan ole päässyt kunnolla sisälle näiden ajatusmaailmaan. Jouji on myös kiinnostava, mutta harmittavan vähän sillä on osaa koko sarjassa. Aioin silti hankkia tulevat Weedit ja odottelen, kun saadaan lisää hahmoja kuvioihin, että löytyisikö niiden joukosta enemmän minun tyylisiäni hahmoja.

Jos nyt vielä sanoisin sanasen Takahashin kehittyneestä tarinankerronnasta. Tykkään paljon kummastakin piirtotyylistä, mutta kerrontatyyliltään Hopeanuoli vie kyllä voiton. Yksi muutos, mistä en ole tykännyt Weedissä, on kertojan roolin kasvaminen. Vaikka kertoja vie tarinaa sulavasti eteenpäin, niin joissain kohdissa tykkäisin itse miettiä hahmojen motiiveja ja syitä teoilleen ja sanoilleen, mutta yleensä kertoja "paljastaa" taustat reaktioille. Tästä näkökulmasta minulla on paljon syvällisempi suhde Hopeanuoleen kuin Weediin, joista jälkimmäisestä on tullut minulle enemmänkin viihdettä, jonka aikana voi heittää aivot narikkaan. Hopeanuolen tarinan aikana saatoin palailla osia taaksepäin ja kehitellä itse hahmojen persoonaa, joka sitten korjaantui tai täydentyi tarinan aikana (Inuyashassa on itse asiassa sama juttu). Weed on juoneltaan, rakenteeltaan ja teemoiltaan Hopeanuolta onnistuneempi ja hahmokaarti on paljon laaja-alaisempi Hopeanuoleen verrattuna, mutta sarja ei ole onnistunut tekemään minuun syvällistä vaikutusta.

Ja taas mainoksia

Kaikki mainokset ovat sattumoisin vuodelta 1985. Kaksi ensimmäistä volumeista 19 ja 20, Benizakuran tapaamisen ajoilta. 100-luku oli taas volume 49.

1984 vuodeltakin etsin mainoksia, mutta minun kappaleissani ei yhtäkään hopeanuoliaiheista näkynyt. Vähän kylläkin näkyi muitakaan. Sonyn Walkman-kasettisoitin näköjään löi itsensä '84-vuonna läpi, sillä siitä vasta mainoksia löytyi ja yhdessä mangasarjassakin näitä käytettiin. :o)

Hopeanuoli-urheilupyyhe:

Hopeanuoli-pussi:

Viimeisenä on Hopeanuolen 100. luvun ja animen kunniaksi tehty pinssi(?) ja collegepaita. Gollegepaidan kuva on vähän huono, mutta siinä taitaa olla Gin keskellä ja sen ympärillä muita. Ainakin tiikeriveljekset ja Smithin oli tunnistavinani.

Pinssin Gin näyttää olevan '85-vuoden volumen 19 kansilehdestä otettu:

Orionin 1. lukua lukemaan!

Ei oikeasti pitänyt kirjoittaa, mutta kun nämä taas löysin, niin ajattelin jakaa eteenpäin.

 

Weedin ja jatkosarja Orionin julkaisijan Nihon Bungeishan sivuilta voi katsoa ensimmäiset luvut heidän lehdissään ilmestyneistä sarjoista. Löysin listalta Weedin ja Orionin ensimmäiset Manga Gorakussa ilmestyneet luvut, ja niistä linkit alla.

Orionin 1. luku

Weedin 1. luku

Luvut ovat Adobe Flash Playerissä, jonka pitäisi näkyä kaikilla koneilla, missä vain on Adobe päivitettynä.

Lukusuunta on oikealta vasemmalle ja samaan suuntaan sivutkin vaihtuvat, mutta alla olevat nuolinäppäimet ovat taas "eteenpäin" ja "taaksepäin". Joten kääntääkseen sivua vasemmalle, joutuu painamaan oikealle menevää nuolinäppäintä eli "eteenpäin"... Sekavaa ainakin minun mielestäni. Helpommalla pääsee klikkaamalla aina sivun kohdalta, minkä haluaa kääntää.

Nuo ovat siis vain ensimmäiset luvut, ei koko ensimmäinen pokkari, kuten ekasta sivusta voisi päätellä. Orionia luvussa on noin 50 sivua ja Weedissä 30 sivua. Mukavaa, että Orionin ensimmäiset sivut ovat vielä säilyneet värillisinä.

Tätä laillisemmin Orionia ei voisikaan netistä lukea. :o)

Moon kid

Kansi, alakulmassa Moon kid

Alun perin Moon kid ilmestyi Weekly Shonen Jumpin Summer Special -lehdessä vuonna 1987. En oikeasti ajatellut tätä hankkia, mutta Jumppien spesiaalinumeroita tulee harvoin vastaan, joten ajattelin katuvani, jos en käytä tilaisuutta hyväksi. Moon kid on Takahashin lyhytsarja. Se on julkaistu myös Yamaton pokkarien yhteydessä 1. julkaisun 26. osassa ja 2. julkaisun 14. osassa.

 



Kansilehti



Tarina oli oikeastaan parempi kuin oletin ja pelkällä kuvalukemisella ymmärtää yllättävän paljon tapahtumista. Nimestä ei voi heti päätellä, että kyseessä on länkkäri. Joitain sanoja ja henkilöitä sain käännettyä, mutta ei kannata ihan sokeasti luottaa kaikkeen, mitä täällä höpötän. Tarina on 49 sivun pituinen ja aika tapahtuma rikas, minkä voi päätellä tämän postauksenkin pituudesta. Huomasin muuten, että jotkin ääniefektit oli kirjoitettu englanniksi. Tässä ei kuitenkaan ollut mitään logiikkaa, sillä jopa samassa ruudussa saattoi olla toinen efekteistä englanniksi ja toinen katakanoilla. 

 



Tarina alkaa vuodesta 1871 Amerikan villistä lännestä. Japanilainen perhe: isä, äiti ja poika matkustavat höyryjunassa. Saattavat olla jotain ninjasukua, myöhemmin miehen taistelutaidot viittaavat siihen ja heillä on mukanaan suden näköinen koira, Moon, joka kantaa miekkaa selässään.

 

Matka keskeytyy, kun rosvojoukko hyökkää hevosilla liikkuvan junan kimppuun ja alkavat ampua. Radalle oli kasattu puunrunkoja ja kiviä, mihin juna törmää ja matka pysähtyy siihen. Rosvot ampuvat säälimättä kaikki tielleen osuvat matkustajat, niin miehet kuin naiset. Rosvot lähtevät etsimään jotain ryöstettävää junanvaunuista, kun aikaisemmin mainittu japanilaismies tulee vaunusta ja surmaa miekallaan sisään pyrkivän rosvon. Toinen mies saa puukosta otsaan ennen kuin ninja pääsee hevosen selkään ja siitä alkaa takaa-ajo. Moon hyppää vaunun katolta yhden rosvon kimppuun sivaltaen omalla miekallaan tältä pään ja käden poikki.

 

Ninjaisä pitää puoliaan rosvoja vastaan ja saa vastustajakseen joukon pomon, Fred Gordonin. Gordon on nostamassa asettaan ampuakseen, mutta ninjan heittämä heittotähti osuu Gordonin käteen ja ase tippuu. Ninja näkee tilaisuutensa tulleen ja on hyökkäämässä Gordonia päin. Gordonin vartalo on puoliksi viitan peitossa, joten ninja ei näe vasemman käden revolveria, vaan luodit lävistävät hänet ja ninja kaatuu maahan kuolleena. Moon raivostuu tästä ja hyökkää itsekin, mutta saa lennossa luodin naamaansa.

 

Vaunusta alkaa kuulua japanilaisen perheen pojan itkua, minkä rosvot kuulevat. Vanhemmat kutsuvat poikaa vain nimellä Kid. Gordon ottaa pojan äidin mukaansa ja ampuu Kidiä rintaan. Rosvot jättävät junan ja ruumiit ja naamioivat joukkosurman intiaanien hyökkäykseksi.

 

Moon virkoaa rosvojen lähdettyä. Luoti oli vain raapaissut sen oikeaa silmää. Moon löytää isäntänsä kuolleena ja ensimmäistä kertaa tarinan aikana se selvästi puhuu, vaikkakin itsekseen. Vaunusta Moon löytää Kidin, joka selvisi vammoitta (luoti näkyy rintataskun kohdalla, mutta en tiedä, mikä sen pysäytti). Moon rohkaisee poikaa ja he lähtevät vaunusta erämaahan.

 

Seuraavaksi siirrytään 10 vuoden päähän vuoteen 1881. Gordon on päässyt varmaankin kepulikonstein pienen kaupungin sheriffiksi ja pitää kaupunkia vallassaan. Sheriffin toimiston katolla kaksi tummaa hahmoa, Kid ja Moon juttelevat(!). He ovat valmiita kostamaan 10 vuoden takaisen junaryöstön.

 

Täydenkuun aikaan teräväkärkinen sulka lentää Gordonin kasvojen vierestä, mistä Gordon kimpaantuu ja lähtee kadulle kiväärin kanssa vaatimaan syyllistä esiin. Kid on katolla haastamassa Gordonin ja muistuttamassa tätä 10 vuoden takaisista julmuuksista. Myös Moon ilmaantuu ja Gordon yrittää ampua sen, mutta Moon väistää luodin taidokkaasti. Gordonin miehet saapuvat paikalle ja Moon ja Kid menevät piiloon.

 

Moon ja Kid hoitelevat viekkaasti miehet yksi kerrallaan. Tilanteen rauhoituttua Gordon potkaisee vauhdilla yhden miehistään piilosta kadulle syötiksi. Aluksi Kidiä ei näy, hän olikin kaivanut kuopan maahan, josta Kid yllättää miehen ja saa tästä otteen. Gordon yrittää ampua Kidin takaapäin, mutta Kid käyttää otteessaan olevaa miestä kilpenään. Luodit kuitenkin läpäisevät miehen ja Kid haavoittuu eikä jaksa nousta. Moon ryntää apuun ja Gordon ampuu sitä takajalkaan. Tämän jälkeen Gordon alkaa mäiskiä Kidiä revolverinsa käsiosalla. Kid on maassa haavoittuneena selkä Gordoniin päin. Kid muistelee äitiään ja isäänsä ja päättää ettei luovuta vielä. Kid kantaa ranteissaan sulka-aseitaan, jollaisen hän ottaa suuhunsa ja sylkäisee suoraan Gordonin oikeaan silmään. Gordon hämääntyy vähäksi aikaa, jolloin Kid pakenee viereiselle kujalle. Gordon seuraa perässä valmiina tähtäämään. Kuja on kuitenkin tyhjä ja ennen kuin Gordon huomaa katonrajassa roikkuvan Kidin, Kid on jo laukaissut aseensa ja luoti osuu suoraan keskelle otsaa. Gordon jää kuolleena makaamaan. Kid ja Moon lähtevät tyytyväisinä pois.

 

Kyläläiset löytävät Fred Gordonin nostettuna aitaa vasten kyltin kanssa, missä kerrotaan Moon Kidin rankaisseen häntä junaryöstöstä ja 53 ihmisen murhaamisesta.

 

Rankan tarinan jälkeen loppukevennyksenä, että lehdessä mainostettiin t-paitoja Moon kidin kuvalla! 

Outoa, että 50 sivun sarjaa lähdetään tuotteellistamaan. Tästä tulikin taas mieleen, että pitää koota lisää Jumppien mainoksia Hopeanuolituotteista, kun niitäkin on löytynyt edellisten jälkeen lisää Jumpeista.